Käytiin maatalousoppilaitoksella testaamassa upouusia ruutumerkkejä. Sikala ja lintutarha tuoksuivat voimakkaasti, ja kun paikkakin oli vieras, oli Huimalla vähän vaikeuksia orientoitua hommiin. Osaksi taisi olla kyllä ihan silkkaa kurittomuutta, kun noutokapulan kanssakin piti jäädä kierittelemään suojalumeen  >: /  Muutaman kerran piti aika kovastikin komentaa että saatiin jotain tehtyä.

Noudolla aloitettiin, tarkoituksena oli vahvistaa edessä pysymistä kapulan luovutuksen jälkeen. Ensimmäisellä kerralla Huima ehti livistää sivulle, mutta sen jälkeen saatiin muutama toisto onnistumaan. Kapulan perään Huima teki hillittömiä myyrähyppyjä, ja purikin taas aika paljon.

Sitten ruutua, Huima lähti kyllä eteenpäin, mutta kiemurteli matkalla ja päätyi tukkipinon luokse. Kävin näyttämässä ruudussa olevaa lelua, mutta eipä auttanut, vaan toinenkin lähetys päättyi huonosti. Sitten vietiin yhdessä ruutuun ruokapurkki, ja johan alkoi homma toimia. Muutama toisto näin. Kylläpä tämä on vaikeaa, välillä sujuu kuin vettä vaan (vieraassakin paikassa), ja sitten taas Huima on kuin ei olisi ikinä mistään ruudusta kuullutkaan.

Luoksetulon pysähdyksiä takapalkalla. Ensimmäinen pysähdys oli aika hidas, toinen suht ok. Vauhti oli tosi hyvä takana olevasta ruokapurkista huolimatta.

Istumista. Auton takana piilossa puolisen minuuttia. Kovasti Huima nuuski lintutarhalta tulevia tuoksuja, mutta pysyi istumassa. Vapautus auton taakse namipurkille.

Piti ottaa myös ohjattua noutoa, mutta suunnitelmat muuttuivat kun Huima oli tuolla tuulella. Hohhoijaa, on tää vaan niin vaikeeta  :o)

––––––––––––––––––––––––

Tokoilun päälle Huima pääsi metsälenkille. Parkkipaikalla oli auto jossa oli suojelutarra takalasissa, joten päätettiin varmuuden vuoksi mennä umpihankilenkille ettei vaan törmättäisi. Jonkun aikaa rämmittiin märässä parikymmensenttisessä suojalumessa rinteitä ylös ja alas. Ja eiköhän vaan sieltä keskeltä ei  mitään  tule  vastaan kaksi saksanpaimenkoiraa ja beauceron, ja suoraan kohti. Kyllä koiraihmiset on hulluja! Nopea U-käännös ja vieno toive että Huimakin jostain putkahtaisi näkösälle – tunnistin yhden koirista nimittäin nartuksi joka ei erityisemmin Huimasta pidä. Hengissä selvittiin, ja olihan hyvää kuntoilua!