Kesän ryhmä onkin iso, meitä oli seitsemän paikalla ja pari oli vielä poissakin. Kentällä oli myös melkoisesti härdelliä kun toisella puoliskolla treenasi vajaa parikymmentä koiraa kahdessa muussa ryhmässä. Onpas tokoilu suosiossa!

Huima ei häiriintynyt muista koirista yhtään niin kauan kun kukaan ei tullut liian lähelle. Seuraamisessa joku vieras koira kulki aidan toisella puolella aika liki, ja se oli Huimasta inhottavaa. Tänään oli neljä harjoituspistettä joita koirakot kiersivät vuoronperään. Anne vahti ruudun suorittamista, ja ruudun loppuosa, hyppynouto ja metallinouto tehtiin omin päin.

Ihan aluksi tehtiin ryhmässä istuminen ja paikallamakuu (toisella puolella Roni, toisella puolella aita). Istumistahan me ei olla harjoiteltu miesmuistiin, joten vähän jännitti mitä siitä tulee, mutta ihan hyvin meni. Aikaa oli ehkä minuutin verran, enkä mennyt kovin kauaksi. Hiukan kyyryssä Huima istui, mutta aika skarppina kumminkin. Treenien loppupuolella otin vielä pari istumista niin, että kävin viemässä piiloon palkkapurkin.

Perään heti paikallamakuu. Eka käskyllä maahan, aika piilossa n. 3 1/2 minuuttia. Välillä piti käydä kurkkaamassa mitä Huima puuhaa, ehkä ihan hyväkin että Huima näkee etten missään kaukana ole vaikka en näkösällä olisikaan. Huima makasi hiljaa ja suurimman osan ajasta ihan nätisti. Välillä ihan vähän haisteli maata ja muutaman kerran katseli taaksepäin. Rauhallinen oli kuitenkin koko ajan. Ekan kerran ulkona maatessa Huima myös laski kuonon välillä maahan.

Varsinaiset liikkeet aloitettiin ruudun loppuosalla: Huima ruutuun pötkölleen, kävellen merkille ja siitä sitten takaisin, kolmio, ja kutsu. Huima lähti heti mutta tuli aika hitaasti, vauhtia tulee varmaan sitten kun varmuus kasvaa. Treenien lopuksi otettiin tätä vielä pari kertaa (tahtoi vähän haukahdella kun kävelin siitä poispäin).

Sitten ruutua niin, että ekalla kerralla Huima katseli kun Anne vei purkin (koitin nyt olla ottamatta liian vaikeaa), toisella kerralla kutsuin Huiman tyhjään ruutuun ruudun reunalta (haukkui jätettäessä), ja kolmannella lähetin Huiman tyhjään ruutuun niin, että Anne heitti palkan sille kauempaa. Vauhtia oli joka kerta täydet, pysähdys tosi nopea. Miksihän se on noin paljon helpompi pysäyttää ruutuun kuin luoksetullessa?

Sitten ensin pelkkää kapulan pitämistä purematta ja oikeassa asennossa, ja sen jälkeen hyppynouto. Muuten menee hyvin, mutta perusasento tuppaa edelleen olemaan vähän vino. Ekan vinon jälkeen koitin korjata makkaralla, ja se auttoikin aika hyvin, mutta kai meidän pitäisi vaan tehdä pito/nostoharjoituksia enemmän.

Metallinouto on nykyisellä rosterikapulalla ihan mission impossible, ekalla yrittämällä saan Huiman kantamaan kapulaa pari metriä, ja sen jälkeen se ei suostu enää koskemaan siihen. Nyt täytyy hetimiten tilata sille pienempi alumiinkapula, josko alkaisi maistumaan paremmin.

Lisäksi otettiin vähän kaukoja (ilman seis-maata), parin metrin päästä sujuu kohtuuhyvin.

Seuraamista; ensin pelkkiä liikkeellelähtöjä jokunen, ja sitten pidempi pätkä ja loppupalkka.

Hyvä mieli jäi ekoista treeneistä. Vähän Huima vinkuili odotteluaikoina (onneksi ei kumminkaan paikallamakuussa eikä istumisessa), ja kerran se liikkeiden välissä bongasi rinteen päällä lenkkeilevän koirakon ja vahtivaihde meni päälle. Erityismaininta Huimalle tänään makuusta, istumisesta ja ruudusta  : )