Tänään oli agilityssa aluksi helppo ja nopea rata, jossa ei ollut ansan ansaa eikä oikein edes vaikeita paikkoja. Huimalla oli meno päällä ja nyt sen saattaa jättää jo lähtöön odottelemaan lähtökäskyäkin – tosin se ei nyt oikein malttaisi odottaa.

Kaksi kieppiä peräkkäin ekaa rataa ja sitten paikkailtiin Aata. Muut kontaktit menikin hyvin (no puomin alastulossa oli länget), keinulle Huima juoksi kyllä vähän vaarallista vauhtia. Hypyt oli ekalla kiepillä aika matalalla.

Toinen rata oli ensimmäinen nurinpäin – ja johan alkoi löytyä niitä vaikeita paikkoja. Hypyt olivat kuudessakympissä, mutta eipä niissä mitään vaikeuksia ollut – Huima ponnisti kaukaa ja ilmaakin jäi vatsan alle reilusti. Ensimmäisessä startissa Huima sotkeutui pahemman kerran pussiin ja siinä ihmetellessä meni omatkin pasmat sekaisin ja läskiksi meni. Otettiin alusta uudelleen (taas tuli pussin kanssa kahnausta), ja päästiin rata sentään läpi. Ohjauskuviot olivat kyllä peräti merkillisiä, ja pyöriskeltiin parissa paikassa Huiman kanssa toistemme ympäri ennen kuin päästiin jatkamaan matkaa.

Ekan yrityksen jälkeen katseltiin vähän miten olisi pitänyt ohjata, ja sitten otettiin vielä kerran. Tällä kertaa tuli virheetön rata, joskin nähtiin semmoinenkin ihme että ohjaaja juoksee suoraan ja teettää koiralla valssin. Pitäisköhän alkaa harrastaa tätä enemmänkin, siinähän säästyy itse paljolta...

Huima meni tänään neljä rataa ja pätkän + irtoesteitä kaupan päälle. Koira oli tänään hyvä, mitenhän saataisiin ohjaajakin hommiin jotain tolkkua?