Noin, parissa viikossa kesän suht rauhallisesti tokoillut Huima on muuttunut taas helposti kuumenevaksi ja malttamattomaksi. Kauhea vauhti pitäisi olla päällä koko ajan, muuten aletaan protestoida. Ongelmana on sitten myös huolimattomuus ja ennakointi. Joku oli lisäksi ripotellut kentän täyteen lihapullan muruja joita Huima sitten imuroi heti kun silmä vältti.

Surkuhupaisaa alkaa olla myös tämä meidän operaatio paikallamakuu – tänään se onneton meni ja nousi taas. Ensin se alkoi rapsuttaa korvantaustaa (korvassa on kyllä ollut tänään jotain kutittavaa), ja sitten nousi ylös. Kävin laittamassa takaisin maahan (ihan hillitysti)  ja menin uudelleen piiloon vähäksi aikaa. Otettiin sitten vielä perään pari lyhyttä, ja treenien lopuksi parin minuutin makuu. Hui on nyt niin tiitteränä paikallamakuun jälkeenkin, että siihen ei saa enää koskea, niinpä otin sen sitten sivulle perusasentoon vähäksi aikaa paikallamakuusta vapauttamisen jälkeen kun se muuten olisi alkanut riekkua.

Tänään treenattiin ensin omin päin luoksetuloa (menipä aika kivasti), ruutua, kaukoja ja hyppynoutoa. Palkat oli niin kivat että keskittyminen vähän kärsi, mutta intoa ainakin oli riittävästi. Eka ruutu lelulla oli ok, mutta toisella kerralla ruutuun kutsuessa Hui yritti ensin juosta suoraan minun luokse lelulle ja teki sitten vasta kaarroksen ruutuun. Kaukojen eka maasta seisomaannousu oli vähän hankala myös.

Ohjattuna otettiin seuraamista ja hyppynouto. Seuraaminen oli hiukan levotonta ja Huimalla ilmeisesti niin kiire että perusasento jäi kerran pois, ja kerran piti erikseen käskeä se istumaan. Vähän välillä edistettiin, juoksu ja askelsiirtymiset aika hyvät, ja yllättäen myös hidas seuraaminen.

Hyppynoudossa samat vanhat – vähän vino luovutusasento ja ihan vähän vino sivulletulo, sekä uutuutena sivullekiertämisen ennakoiminen. Otettiin sitten ilman hyppyä toinen perään, se meni oikein hyvin.

Lopuksi vielä seuraamista ja loppupalkalle.

Molemmilla oli tänään aikas hauskaa, jos tuota iänikuista paikallamakuuta ei lasketa.