Pää on ihan tyhjä kun näin muutaman päivän viiveellä koittaa muistella että mitä sitä tulikaan treeneissä tehtyä. Lähemmäs kaksi ja puoli tuntia hallissa ainakin oltiin, että eiköhän me jotain kumminkin tehtykin ;-)

Ohjattuina liikkeinä otettiin tunnari, joka meni kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, ja ohjattu nouto, jossa Huima koitti pyrkiä keskimmäiselle kapulalle. Lopuksi otettiin muutaman minuutin paikallamakuu niin, että mentiin ulos piiloon.

Huima oli ihan kivassa vireessä, tosin loppua kohden vähän hyytyi. Vaan ihmekös se tuommoisissa maraton-treeneissä, vaikka välillä häkissään elpyikin.

Uusia ajatuksiakin kuultiin, tosin en kyllä osaa olla oikein samaa mieltä:

• Treeneissä kaikki jutut tulisi tehdä samoin kuin kisoissa, se on koiralle helpompaa. Eli ei mitään variaatioita tai sovelluksia. Pätkiä toki saa tarpeen mukaan.
  
• Samasta liikkeestä pitäisi palkata aina samalla lailla. Jos esim. palkkaat seuraamisesta patukalla, tulisi aina palkata seuraamisesta patukalla. (Vähentää kuulemma jotenkin stressiä?)
• Koiran pitää antaa leikkiä juuri sillä tavalla millä se haluaa, eli jos se haluaa juoksennella ympyrää lelu suussa, sen pitää antaa tehdä niin (Ok, mutta mitenkäs sitten ryhmätreeneissä?).
• Lelulla pitää aina palkata tarpeeksi kauan, eikä niin että kaksi nykäisyä patukasta ja lelu piiloon. (No tästä voi olla kyllä ihan samaa mieltä!)
  

Aina on mukava kuulla treenivinkkejä, mutta eiköhän me jatketa silti vanhalla tutulla tyylillä. Ykköstavoitteena meidän tokoilussa kuitenkin on se että se on hauskaa, sekä koirasta että ohjaajasta – eli vaihtelua ja yllätyksellisyyttä meille, kiitos.  :o)