Kotielämää on takana muutama päivä – onneksi huomenna päästään taas heti tokotreenien jälkeen mökille! Näinä päivinä pentu on käyttänyt kaiken hereilläoloaikansa järsimiseen – mukaanlukien huonekalut ja viherkasvit. Rappujen vartioiminen käy emännän voimille, naapurin piha houkuttaa pentua, ja Huima kärsii kun ei pääse tarpeeksi loitolle. Tai pääse ja pääse – toissapäivänä tien toisessa päässä oleva naapuri palautti Huiman ennen kuin olin edes huomannut että se puuttuu. Taisi raukka etsiä uutta kotia, kun ei ole harrastanut karkailua sitten teiniaikojen.

Parina päivänä ollaan tehty porukalla hihnalenkkejä, ja sepäs sujuukin yllättävän hyvin, ainakin noin kun Huimakin on mukana. Ohi kiitäviä pyöräilijöitä pitää jäädä tuijottamaan, ja välillä myös henkilöautoja. Sen sijaan metelillä ohi hurauttanutta kuorma-autoa pentu tuskin huomasi. Jotkut vieraat ihmiset kiinnostavat myös kovasti, perään pitäisi päästä lähtemään ihan ehdottomasti. Ja kun ei pääse, hihnanpäässä tulee villivarsa-kohtaus.

Eilen meillä oli niin rankka päivä, että juniorikin malttoi nukkua koko yön aamuun saakka (eikä yksiäkään pissoja!). Ensin pieni aamulenkki, sitten vähän naksuttelua ja luopumista. Päikkäreiden jälkeen mentiin Lily-siskon, Piikun ja Kuuran  kanssa Piilolammille kahvittelemaan. Olin odottanut että Tomera saa vihdoin kunnon leikkiseuraa siskosta, mutta vähän toisin kävi. Hetken ihmettelyn jälkeen Tomppa kävi Lily-paran päälle niin kovin, että ei niitä voinut yhteen enää laskea lainkaan :-(

Onneksi pentu sentään kunnioittaa vieraita aikuisia koiria aika paljon, tiistaina Uffe sai pennun pelkällä mulkaisulla muuttumaan pieneksi ja surkeaksi. Myös Piiku ja Kuura herättivät kunnioitusta, häntä meni koipien väliin kun ne vain kävelivät hihnassa Tomeraa kohti. Tänään tavataan Rudy, saas nähdä miten siinä kohtaamisessa käy :-)

Illalla lähdettiin vielä Turenkiin agilitytreeneihin. Automatkalla olo oli jo ilmeisesti siedettävä, kun ennen reissua annetut ruoat pysyivät sisällä, ja kuolaakin oli valunut vaan vähän leualle eikä litratolkulla niin kuin viikonlopun matkalla. Kentälle päästyä tehtiin reipas pieni lenkki Huiman ja Nuutin kanssa. Koirien haukunta pelotti vähän, ja parkkipaikalla pitikin ottaa pieni agilupaus sylikyytiin. Autossa Tomera odotteli todella nätisti sekä Huiman kanssa, että yksin jätettynä. Myös Nuutin kanssa sujui oikein hyvin, Nuuttia kun ei pentu kauheasti kiinnostanut.

Huiman jo treenattua Tomera pääsi vielä sylistä katselemaan kun Nuutti oli radalla, ja samalla vähän kanssatreenaajien paijattavaksi. Tulipa sen siinä samalla vähän tutustuttua vauva-ihmiseenkin kun pikku-Jaakko oli mukana treeneissä.

Huima teki kaksi kertaa helpon ja nopean radan, enempää ei oltaisi taidettu kumpikaan jaksaa. Vaikka rata oli super-yksinkertainen, unohdin ekalla kierroksella muurin välistä. Nyt voi sentään panna univajeen piikkiin ;-D Kepit menivät surkeasti, muuten Huima oli ihan hyvä.

Tänään ajeltiin Hyyppärään kävelylle ja ottamaan vähän ensikosketusta hevosiin katselemalla ja maistelemalla (kakkaa sentään vaan, ei hevosia). Kentällä laukkaileva heppa kiinnosti kovin, ja sylistä pieni pääsi ihmettelemään polulla kohti laukkaavaa ratsukkoa. Pelkäsin, että se saattaisi olla jo vähän liiankin jännittävää, mutta eikö mitä, maahan laskettuna Tomppa olisi lähtenyt kipittämään hevosen perään. Huomattavasti pelottavampia pennun mielestä olivat matonpesupaikalla puuhastelevat tädit, taisi juuriharjoista lähteä vähän kumma ääni.

Elämysmatkailun päälle otettiin pienet treenit molempien kanssa parkkipaikalla. Huiman kanssa ensin vähän leikittiin narupallolla, ja sitten muutamia askelsiirtymiä ja seuraamispätkiä. Koska Hui-raasu on viikossa vanhentunut kymmenellä vuodella, sen osuus sai jäädä siihen. Pentu kiljui koko ajan takaluukussa, sen mielestä taisi olla epäreilua että Huima pääsi kun hän ei. Tompan kanssa leikittiin myös ensin vähän narupallolla, ja sen jälkeen otettiin ekan kerran istumisharjoitusta. Viitisen toistoa, ja fiksu koiranpoikanen tajusi heti mitä pitää tehdä!

Älykäs pentu taitaa muutenkin olla, kun oppi heti avaamaan pikkuisen raolla olevat ovet molempiin suuntiin, ja myös siirtämään kompostiverkot tieltä pois jos tulee asiaa toiselle puolelle. Näissä jutuissa kyllä vähän vähempikin älykkyys riittäisi.

Nyt on ihana rauha maassa, Huima makaa ulkona kirsikkapuun alla ihan raatona, ja pentu on samassa jamassa tuossa jalkojen juuressa. Saisi oikeastaan nukkua vähän useamminkin :o)