Tokotreeneihin matkattiin Tompan kanssa tänään kumpikin vähän väärästä paikasta – emäntä suoraan heppavaellukselta ja Tomera hoidosta. Molemmat taisivat olla vähän väsyksissä, ja lisäksi myöhästyttiinkin muutama minuutti, kun kasviksen kahvittelutarjousta ei kerta kaikkiaan voinut ohittaa ;-)

Tunti alkoi taas teoriaosuudella, jossa käsiteltiin eri tapoja opettaa seuraamista: imutusta, perusasennossa pysymistä ja lelulla rakennettavaa vietikästä seuraamista. Luulen että me Tompan kanssa alamme harjoitella seuraamista tuon perusasennon kautta, ja lisäksi harjoitellaan perusasennosta lelun ja vihjesanan avulla tapahtuvaa vireen nostoa. Kuulostaapas se hienolta ;-D

Liikkeinä oli tänään ensin tuota seuraamista, ja sitten luoksetuloa. Meidän osuus alkoi pikkuisen takkuisesti, kun Tomera bongasi ensin varikset, ja ryntäsi sitten kauas pois västäräkin perään. Pitäisiköhän se myydä jollekulle lintukoiraksi? Lelulla sen saa onneksi nopeasti houkuteltua takaisin – tosin se oli tällä kertaa lyhytaikainen ilo, kun sen piti jo lähteä häntä pystyssä ryntäämään kakalle. Torttua sitten väännettiin minuuttitolkulla ja pitkälle matkalle. Onneksi tässä on jo Huiman kanssa oppinut niin nöyräksi, että iloisin mielin siinä vaan seistiin näytöstä katselemassa ja odottamassa että toimitus loppuu.

Kun linnut ja kakkahätä oli hoidettu päiväjärjestyksestä, saatiin treenaus vihdoin käyntiin. Ensin näytettiin muutama suht mallikas sivulletulo, ja sitten perään askel kerrallaan uuteen perusasentoon siirtymistä. Palkkaavan käden kanssa pitää olla tarkkana, ettei sitä vie liian alas, jolloin Tomera myös joutuu kurkottelemaan. Ennen namin antamista pitää muistaa myös sanoa "naksusana".

Päälle pari luoksetuloa niin, että Riitta piti kiinni, ja ohjaaja juoksi jotakuinkin virallisen luoksetulomatkan päähän kutsumaan asennossa seisten. Koiran ollessa muutaman metrin päässä heitettiin Norsu kehiin. Ihan hyvin meni kummallakin kerralla – onneksi juoksulinjalle ei osunut siivekkäitä :o) Viisikuisille pennuille otettiin jo pysäytysharjoituksia, mutta Tomppa oli vielä vähän liian pieni niihin hommiin.

Joutoaikana otettiin vielä itseksemme vähän sivulletuloa ja kontaktiharjoittelua. Pari kertaa kokeiltiin eteen tulemista, mutta pentu tahtoo väkisin jäädä vähän turhan kauas. Kuulemma kaikkien tuon ikäisten fysiikka ei vielä anna myöden lähelle istumista, täytynee jättää tätä vähän myöhemmäksi.

Tomera oli treenien jälkeen ihan puhki – ensi viikolla ollaan toivottavasti kummatkin vähän paremmin levänneitä.

Tomeran hoitoaika oli mennyt kuulemma ihan hyvin, eikä tuhojakaan oltu tehty. Tiistaina Tomppa oli päässyt leikkimään (ja ärväämään) Siiri-siskon kanssa raunioradalle. Kiitti Suvi!

Huiman loma ei mennyt ihan yhtä viihtyisästi kuin Tompalla. Tomera vietiin jo maanantaina aamulla Pihlajamäkeen, ja Huima jäi koko päiväksi yksin kotiin. Kyllä se olikin surkea ilman Tomppaa, seuraili koko ajan emäntää kuin hai laivaa ja näytti apealle. Jälleennäkemisen riemu olikin sitten melkoinen kun pentu palasi taas kotiin. Kylläpä niistä onkin lyhyessä ajassa tullut tiivis lauma!