Kun on funssassa ja pitää silti jotenkin saada pennusta veto pois, ei voi muuta tehdä kuin lähteä jäljelle :o)

Tällä kertaa annoin jäljen (n. 50 m) vanheta vajaan puoli tuntia. Ja johan sillä välin niille tienoille oli ehtinyt äiti pikkulapsensa kanssa sienestämään >: /  Vähän riskillä mentiin, mutta ajattelin että on kyllä tosi huono tuuri jos ovat sattuneet ihan jäljen päällä kulkemaan.

Käveltiin jäljelle taas 90° kulmassa, ja tänään Tomppa olisi lähtenyt takajälkeen. Päästin sen etenemään pari metriä ja käänsin sen sitten oikeaan suuntaan. Nameina oli tänään lättyjä – ihan siitä syystä että niitä oli kaupassa halvennuksella myynnissä ;-)  Hyvin kelpasi, ja tänään tulikin lähes kaikki namit syötyä. Sen verran maassa oli jo keltaisia lehtiä että silmillä etsiminen ei Tomppaa olisi auttanut, mutta onneksi itse näin namit koska parin kimppuun oli hyökännyt muurahaisia. Nappasin sitten niistä murkut pois ennen kuin Tomera löysi ne, ja onneksi niitä ei ollut kuin muutama, eipä siitä tuolla taktiikalla olisi mitään tullut.

Tyhjiä oli taas 1, 2 tai kolme siellä täällä, ainakin puolilla askelista oli nami. Taas näkyi miten Tomera haisteli tyhjätkin askelet huolellisesti läpi. Taitava typykkä! Myötätuuli oli aika kova, ja huomasi miten Tomera meni monesti parikymmentä senttiä namin yli ennen kuin otti sen suuhunsa. Vauhtia piti hillitä tänään aika paljon, sille pitäisi varmaan hommata valjaat ennen kuin kuristan sen metsään.

Lopussa oli palkkapurkki, ja sitä ennen tyhjiä kuutisen kappaletta. Tyhjillä Tomppa koitti kiihdyttää vauhtia, mutta haisteli jäljen kumminkin ihan hyvin. Palkkapurkin se merkkasi, josta kehut ja namit nassuun.

Päälle leikittiin taas kapulalla, pari kertaa Tomera jaksaa sitä etsiä aika hyvin, sitten alkaa vähän turhauttaa. Tuntuu olevan aika vaikeaa hommaa, mutta eipä tässä kiire ole mihinkään.

Molemmat pääsivät vielä kaahaamaan yhdessä vapaana, ja kylläpä ne ottivatkin ilon irti. Kai niitä täytyy päästää yhdessä juoksemaan vähän useammin, sen verran kivalle hommalle se näytti. Huima oli muutenkin oikein kontaktihakuinen – lätyt taskussa auttoivat, ja Huimalle on varmaan paikkaankin yhdistynyt, että siellä tehdään aina kaikkea kivaa yhdessä. Huima sai myös vähän etsiä omanhajuista kapulaa metsästä.