Tänään oltiin Huiman kanssa ekaa kertaa epävirallisissa agilitykisoissa - kiitos Paulan joka meidät ilmoitti mukaan.  Kisat olivat omassa hallissa, mutta kisatunnelma oli ihan aito kuulutuksineen päivineen. Möllimaxeissa oli peräti neljä osallistujaa, joten Huimakin tienasi sitten kolmannella sijallaan Tomeralle hienon vinkulelun ja puruluun :o)

Rata oli helppo ja nopea – meillä ei ole ollut treeneissä pitkään aikaan mitään lähestulkoonkaan noin helppoa. Mutta tottahan me tuollakin radalla onnistuttiin mokaamaan ;-)  Huima tuntui vähän olevan kipsissä ennen lähtöä, sille kun voi tehdä aina etukäteen narupallotestin: jos se leikkii, kaikki on ok, ellei, sitä jänskättää. Olisiko siitä johtunut, että Huima oikaisi heti ekan esteen jälkeisen aidan ohi. Siitä sitten lähdettiin kyllä ihan hienosti ja vauhdikkaasti eteenpäin sen jälkeen kunhan saatiin kierrettykin aita hypättyä.

Vauhtia oli reippaasti, ja kun tällä kertaa muistin varoa puomin alastuloa, Huima hyppäsikin ylösmenokontaktin yli. Luultavasti se pudotti vielä yhden rimankin, kun saatiin kasaan 20 pistettä ja hylystä tulee mölliluokassa 10 pistettä. Rimat olivat tänään korkeammalla kuin treeneissä, pitäisiköhän niitäkin välillä nostaa ettei liikeradaksi vakiinnu turhan matala hyppy? Aika oli -18,4 eli aitasählingistä huolimatta ihan nopsa rata.

Pisteistä viis, Huima oli tänään oikein hieno, ja selvästi nautti hommasta. Palkintojenjaossakin se vielä hyppi ja pomppi ja näytti olevan itseensä kovin tyytyväinen.