Viime yönä tapahtui kamalia - Tomera katosi.  Delegaatio tuli makuuhuoneen ovelle puoli viideltä yöllä, Tomeralla oli kuulemma hätä. Ei siinä sitten muuta kuin ylös ja ulos. Tomera bongasi heti ulko-ovelta päästyään tontin kulmalla jänön, ja haukkuen perään. Oma ymmärrys riittää vielä siihen, että jänistä ajetaan sen aikaa kun se on näköpiirissä, mutta Tomerapa ei tullutkaan takaisin haukun (=ajon) jo loputtua. Siinä vaiheessa vasta kun olin saanut vaatteet päälle ja otsalampun matkaan, ja olin jo Huiman kanssa ulkona, Tomera saapui naapurin pihalta oikein onnellisen näköisenä. Joo, varmaan sillä oli ollut oikein mukava yöjuoksu : (

Muuten se on ollut oikea herranterttu. Eilen tehtiin Ridasjärvellä pitkä lenkki, ja vaikka meno  näytti välillä vähän vaaralliselta, Tomppa pysyi hyvin matkassa mukana. Tänään Monnissa se sai nautiskella vapaudesta huomattavasti lyhyemmin, kun nenä näytti kovasti vievän. Ampumaradan paukkeesta Tomppa ei erityisemmin välitä vieläkään, tosin eilen yksi tavallista kovempi paukku kirvoitti siitä ärtyneen haukun. Tosin luulen että Tomeraa ärsytti vapaana juokseva Huima sen verran, että äksyili sitten muuten vaan. Sen verran kipakka tyttö Tomppa kyllä on, että en yhtään ihmettelisi vaikka siitä joskus paukkuärtyisäkin tulisi.

Tuhottujen tavaroiden lista on kasvanut viikonloppuna muutamalla sukkaparilla (10 e), ja superkalliilla urheilurintsikoilla (60 e). Tuo tyttö kyllä tykkää alusvaatteista : (  No mutta, onneksi sohvat sun muut kalliimmat jutut on edelleen ehjiä (jos ei kynnenjälkiä lasketa).

Tomera on myös terästäytynyt vahtipuuhissa. Ennen se reagoi vain oman pihan ääniin, mutta nyt sille kelpaa myös kauempaa kuuluvat autonäänet. Eilen se saikin sitten haukkukohtauksia myöhään yöhön aina kun joku ajoi ohi tarpeeksi kovaäänisellä autolla. Luotetaan siihen että tuo on ohimenevää...

Viikonloppuna ollaan vähän koitettu treenata, tai ainakin leikkiä. Lelu on tällä hetkellä paljon parempi palkka kuin nami, ja pallo on ihan yhtä hyvä kuin narupallokin. Pihalla ollaan tehty vähän jääviä ja vähän kontaktia, ja hyvin sujuu kunhan maltetaan olla tekemättä liikaa. Tompan raja tulee vastaan tosi nopeasti, muutaman toiston jälkeen se on sitä mieltä että ollaanhan tätä jo tehty, anna nyt se lelu. Tomeran kontakti ja keskittyminen on mielestäni huonontunut jonkin verran pikkupentuajoista, mutta taitaa ikäkaudellakin olla osuutta asiaan. (Kaikki koiruudet tunnutaan nyt laskevan epäsuotuisan ikäkauden piikkiin ;-))

Tänään käytiin pikaisesti Sveitsin kentällä vartavasten ottamassa eteenmenoa. Palkkaa etukäteen viedessäni meinasin jo että lähdetään saman tien takaisin, kun hiirulaiset vilistivät pitkin kenttää. Rohkeasti lähdettiin kuitenkin hommiin, mikä oli ihan hyvä ratkaisu.

Huima sai aloittaa, ensin tehtiin namin kanssa askelsiirtymiä, liikkeestä istumista ja seuraamista. Oikein hyvin meni vaikka kentän toisessa päädyssäkin oli koiria. Sitten piti ottaa vielä luoksetulo ennen sitä eteenmenoa, ja Huimalle tuli taas se totaalinen black-out. Käskystä se nousi hajamielisesti ylös, ja lähti saman tien nuuskimaan myyränkoloja. Käskytyksellä tuli sitten sijaistoimintoja, eli ei otettu luoksetuloa >: /  Onneksi on juttuja joilla Huiman saa takaisin moodiin, ja pienen palautuksen jälkeen sitten se eteenmeno. Karvapää oli kentän toisessa laidassa niin, että Huima ei ollut nähnyt sitä. Vihjeestä katse eteenpäin, ja lähetys –> Huima lähti hyvin ja rivakasti eteenpäin, muuta teki ihan pienen koukkauksen ennen kuin bongasi pallon. Palkka oli kovasti mieleen, tuo taitaa olla kyllä maailmankaikkeuden paras lelu!

Sitten Tomppa sai tulla tekemään vähän sivulla istumista namin kanssa ja edessäistumista narupallolla. Vähän sen olisi tehnyt mieli katsella kaikkea muuta, varsinkin kun kentän toisessa päässä oli niitä koiria, ja kenttä hyviä tuoksuja tulvillaan. Oikein hyvin se leikki vaikka kontakti olikin kiven alla.
Eteenmenossa en ole ihan varma bongasiko Tomppa pallon jo jossain välissä aikaisemmin. Lähetyksessä istutin sen viereen ja annoin vihjeen, ja ainakin Tomera katsoi suoraan eteenpäin. Lähti tosi hyvin, suoraan ja vauhdilla, ja eteni lelulle saakka hyvin. Pallo on vaan niin hyvä palkka, että sitä se ei malta heti tuoda vaan jää riekkumaan sen kanssa itsekseen. Oli niin kiva homma että otettiin vielä toisenkin kerran niin, että Tomera oli mukana viemässä palloa. Huippu hommaa!

Tavallaan varmaan tarvittaisiin enemmän vieraissa paikoissa ja häiriössä treenaamista. Toisaalta on mukava edetä myös vähän niin kuin Tomeran ehdoilla, ja opetella juttuja ensin olohuoneessa. Jo omalla pihalla huomaa vaikeusasteen nousevan - paikallamakuu oli tosi vaikeaa pihalla, vaikka se sisällä jo sujuu kohtuullisesti.

Treenitilanteet pitää nykyään tarkoin laskelmoida. Kerran Huima pääsi murtautumaan samaan huoneeseen jossa Tompan kanssa naksutelttiin, ja sehän ei ollut alkuunkaan Tompan mieleen. Huima sai äkkilähdöt. Myös keppien kanssa pitää olla varovainen, äkkiä saattaa tulla Tompan puolelta kränää siitä kumpi sen kepin oikein saikaan tuoda. Huima on kyllä joissain asioissa edelleen ihan liian kiltti - vaikka toisaalta sen takia varmaan säästytään myös tappeluilta.

Jos tuon murkkuhäirikön nyt vaan saisi pysymään poissa jänisjahdista, niin siinä sitä olisi meillä temppua kerrakseen!