Täksi päiväksi oltiin hallille tilattu Virven koulutus. Treenattavia koiria oli sen verran monta, että aikaa per koira ei jäänyt kuin kymmenisen minuuttia, mutta yhtä antoisaa oli seurata muidenkin treenejä. Tänään oltiin poikkeuksellisesti toisella kenttäpuoliskolla, eli vähän kuin uudessa paikassa :o)  Tomera majaili häkissä sen ajan kun ei itse ollut kentällä, ja sen jälkeen kun innostavat näkymät peitettiin takilla, se loikoili siellä ihan hissun kissun.

Virve oli sitä mieltä että Tomeran(kin) kanssa pitäisi harjoitella paljon sitä että ollaan tekemättä mitään. Eli sen kanssa pitäisi istuskella katselemassa kun muut treenaavat, tai käydä vaikka tokokisoissa ihmettelemässä vilskettä. Koira ei saa päättää mitä milloinkin tehdään, vaan sen pitää luottaa siihen että ohjaaja kyllä tietää mitä kulloinkin ollaan tekemässä.

Kotaktiharjoituksista oli sen verran puhetta, että ei kannata tehdä siitä liian suurta numeroa, vaan tehdä helppoja ja lyhyitä harjoituksia niin että molemmat ovat hyvällä mielellä. Tämä muistutus tuli ehkä ihan hyvään saumaan, eilisen jälkeen voin hyvin kuvitella itseni hinkkamassa kontaktia hampaat irvessä...

Liikkeinä piti ottaa Tomeran kanssa perusasentoja ja kaukoja, mutta kun hallin takaseinä oli niin houkuttelevan tyhjä, niin otettiinkin kaukojen tilalle ruutua.

Alkulöpinöiden ajan Tomera kävi niin kuumana, etten ole ennen nähnyt, tosin eipä olla ennen sen kanssa hallissa ihan vaan seisoskeltukaan. Se haukkui ja ryki hihnassa, seisoi kahdella jalalla katselemassa agilitykoirien treenejä ja hyppi  ihmisiä päin. Sitten kun aloitettiin, se alkoi kuitenkin hyvin leikkiä, ja lämmittelyleikkien jälkeen sain sen vähän haparoivan alun jälkeen tarjoamaan perusasentoja naksun kanssa häiriöön nähden ihan hyvin. Tehtiin helpompaa ja matalammalla kriteerillä  kuin kotona, enimmäkseen vain muutaman askelen takaa eteenpäin siirtymisiä. Ainoa kommentti oikeastaan oli se, että kiilaan, eli ihan sama homma kuin Huiman kanssa aikanaan (toivottavasti ei sentään enää!). Paitsi että tuolla systeemillä painostaa koiraa helposti, koiran pitäisi olla se joka aktiivisesti pyrkii oikealle paikalle, eikä toisin päin. Hyvä kun tuli huomatuksi, itse en ole tuota ollenkaan huomannut!

Sitten ruutua, jonka olin tehnyt etukäteen valmiiksi, ja vienyt sinne namipurkin. En meinannut millään saada Tomeraa käännettyä edes oikeaan suuntaan, kun juuri sillä hetkellä joku agilitykoirista juoksi haukkuen rataa ihan meidän takana. Kovasti oli kiinnostavaa hommaa Tomeran mielestä, ja aina kun sain Tompan käännettyä, se kampesi takaisin toisinpäin. Vihdoin sain sen seisomaan ruutua kohti, ja katsomaan vihjeestä ruutua. Hyvin se sinne meni, juoksi puolisen metriä purkin yli ja sitten jarrut pohjaan. Toisen kerran vielä niin, että lähetin sen tyhjään ruutuun ja Virve heitti lelun kun Tomppa oli ruudussa ja olin ehtinyt kehua sen. Oikein hyvin sujui.
Ruudusta oli sen verran puhetta, että koira haistaa helposti ohjaajan hajuvanan kun on käynyt ruudussa tai tehnyt sen, samoin namin tai lelun. Enpä ole tuotakaan tullut koskaan ajatelleeksi. Siksi olisi tärkeää tehdä silloin tällöin ruutua niin, että siellä ei ole itse käynyt ollenkaan, vaan se olisi tyhjä ja jonkun muun rakentama.

Muiden treeneistä irtosi ainakin sen verran, että Tomera kannattaisi varmaan opettaa merkille kiertosysteemillä. Sitä olisi aika kiva opettaa lenkillä, ja luulen että Tomppa kyllä tykkäisi. Ja olisihan siitä sitten mahdollisesti hyötyä myös agilityssa, jos joskus treenaamaan päästään.
Seuraamisesta Virve sanoi, että sitä pitäisi harjoitella ikään kuin "koiratanssina", eli niin että se on tavallaan koko ajan keskinäistä vuorovaikutusta, missä kääntyillään ja pyörähdellään, liikutaan siksakkia ja kaarteita, eikä niin että se on aina sitä että suora ja käännös, suora ja käännös. Koira on aktiivinen ja pyrkii pitämään paikkansa, eikä kysele.

Tuli kauhea treeni-innostus, toivottavasti saadaan Virve taas pian kouluttamaan. Tomerasta Virve sanoi että siinä on paljon hyvää ikäänsä nähden. No onhan siinä, ainoa huono siinä taisi tänään olla se hillitön kiinnostus toisen kenttäpuoliskon touhuihin, vaikka itse olin kyllä ihan tyytyväinen kun sain sen tekemään noinkin kivasti, häiriö oli kuitenkin kova. Ja nyt me aletaan sitten treenaamaan myös sitä mitääntekemättömyyttä!