Perjantaina käytiin ensin Rudyn kanssa ihan vähän tokoilemassa Konepajalla, ja jatkettiin siitä raviradalle lenkille. Oli niin mahtavan kirkas kuutamo, että otsalamppujakaan ei tarvittu.
Huima oli niin intona yhdessä tekemiseen, että hommat menivät ihan läskiksi. Leikittiin ensin, ja sitten koitettiin ottaa luoksetuloa. Eihän siitä oikein mitään tullut kun mummu ei tahtonut ollenkaan pysyä pöksyissään – se haukkui maassa odottaessaan, ja varasti kaksi kertaa. Kolmannella se malttoi maata kutsuun saakka, ja pääsi viimein takana odottavalle lelulle. Varmaan olisi pitänyt moinen into hyödyntää, mutta kävi niin kylmä viima ettei kertakaikkiaan tarjennut. Leikittiin sitten vähän lopuksi ja pakattiin Huima takaisin autoon.
Tomera pääsi tekemään maahanmenoja. Lelun kanssa niistä tuli aika nopeita, mutta kun lelun takaisin saaminen oli vähän kiven takana niin kokeiltiin samaa myös naksulla. Eipä onnistunut yhtä hyvin. Sitten otettiin vähän perusasentoja, ja lopuksi suora luoksetulo niin että Kaisu piti kiinni.
Vaikka oli pimeää, niin aika hyvin Tomera pystyi keskittymään. Koiranulkoiluttaja meni jossain välissä aika läheltä ohi, ja tällä kertaa Tomeran sai juuri ja juuri käännettyä poispäin namia nenän edessä pitämällä. Onhan sekin meille jo edistystä!
Lauantaina käytiin Tomeran ja Tepon kanssa lenkillä, Huima sai jäädä kotimieheksi. Tosi hyvin parivaljakko pysyi maisemissa, edes pupupusikko ei houkuttanut. Ainoa pieni kriisi tuli, kun Teppo omi raviradan hevosenkakat, ja oli niistä vähän tiukkana Tomeralle
Tomppa jäi lenkin ja leikin jäljiltä tyytyväisenä kotiin nukkumaan, kun Huiman kanssa lähdettiin Uffelle ja Ledille kylään.
Sunnuntai-aamuna paikalle porhalsi Bono. Tällä kertaa en raaskinnut jättää Huimaa kotiin, vaan lähdettiin koko porukalla linkkitornille. Huimakin ihastui Bonoon niin, että ei edes järjestänyt normaalia nuoret-jolpit-kuriin -esitystään, vaan alkoi heti haastaa Bonoa leikkiin. Bono olikin niin rauhallinen nuori herrasmies, että eipä ihme että tuommoiset vanhat mummelitkin lakoavat!
Illasta käytiin vielä kummankin kanssa ensin lentokentällä ottamassa kaukot ja eteenmeno, ja linkkitornilla esineet ja pieni lenkki. Tomera oli selvästi jo vähän väsähtänyt viikonlopun aktiviteeteista - kyllä se ihan hyvin teki, mutta ensimmäistä kertaa nami oli parempi palkka kuin lelu. Kaukot tehtiin takapalkalla ja noin metrin välimatkalla, ja vaihdot sujuivat oikein hyvin. Tomera ei vaan oikein vielä tainnut tajuta takapalkan ideaa kunnolla, kun se vapauttaessa näytti vähän hölmistyneelle. Eteenmenopallon olin käynyt viemässä paikoilleen aikaisemmin, ja kun välimatkaa oli todella reilusti, niin eka lähetys meni vähän harakoille. Onhan siitä jo aikaakin kun ollaan viimeksi tehty, että taas tuli tehtyä vähän liian vaikeaa. Toisella yrityksellä mentiin muutama metri lähemmäs, ja johan Tomera muisti mitä pitää tehdä, ja juoksi suoraan ja vauhdilla pallolle. Ei se kyllä kauhean innokkaasti leikkiä jaksanut. Lopuksi otettiin vielä lyhyt paikallamakuu muutaman metrin päästä. Vähän Tomppa vilkuili ympärilleen, mutta muuten hyvä.
Huima teki voi-kaukot takapalkalla parin metrin päästä, ja kerrankin takapalkka veti niin hyvin, että homma sujui. Eteenmeno oli myös oikein hyvä!
Esineruudussa molemmille oli kolme esinettä, kaksi takana ja yksi lähempänä keskellä. Huimalla haetutin niistä kaksi, ja sillä ei kyllä siinä hommassa kauaa nokka tuhise! Tomeralle oli vähän liian vaikeaa, ja sitä piti auttaa aika lailla. Haettiin kaikki kolme esinettä niin, että käveltiin yhdessä lähmmäs, ja parin metrin päästä se haistoi lelut ja kävi poimimassa ne.
Viikonlopun neljä metsälenkkiä menivät ihan huippuhyvin. Tomera pysyi maisemissa ja kuulolla joka reissulla, ja Bonon kanssa lenkkeillessä molemmat poroset saivat olla melkein koko lenkin irti. Huimalle tekee collieseura selvästi hyvää - se pysyi kuin liimattuna kymmenen metrin säteellä emännästä ja tuli aina välillä tarjoamaan seuraamista.
Sunnuntain komea seuralainen Bono:
Huimalla ja Tomeralla oli myös kaksistaan vauhti päällä:
Mummun jalanjäljissä - lentävä porokoira:
Kommentit