Aamulla huomasin olevani tilanteessa, jossa teinitytöt tappelevat ja huorittelevat toisiaan, toinen tytöistä itkee ja kiljuu, pikkupoika itkee, kiljuu ja juoksee pakoon kauempana, ja itse karjahtelen perkeleitä minkä kerkeän. Tomera on pureutunut hammaskalustollaan Huiman niskanahkaan. Naapurit kurkkivat huolestuneina ovensuistaan ihmettelemässä mitä kadulla tapahtuu...

No, sattuuhan tuommoista, vaan ei onneksi kovin usein. Naapurustossa asuva vuotias sakemanni – jota ei olla ikinä oikeastaan nähty kuin kauempana pihalla haukkumassa – oli päässyt karkuteille. Kun se pyyhälsi Huimaa ja Tomeraa kohti, koitin parhaani mukaan häätää sitä pois, kun en missään tapauksessa halua vierasta jättiläiskokoista sakemannia härkkimään omiani, varsinkaan kun kyseessä on rotu jota Huima inhoaa ja pelkää.

Ensin tuli paikalle koiran perheen nuorempi tyttö, sitten siskonsa, ja koira vaan hyöri edelleen meidän ympärillä eikä antanut kirveelläkään kiinni – eikä myöskään noteerannut häätämisyrityksiä. Huima ja Tomppa olivat aluksi kiltisti takanani turvassa, mutta kun koiraa ei saatu kimpusta pois, sotkeuduin hihnoihin ja tallasin vahingossa Tompan varpaille. Siitä sitten neiti-äkkipikainen kimpaantui ja hyökkäsi kauhealla raivolla Huiman kimppuun, ja sakemannikin näytti sille että siitä olisi ihan mukava ottaa karkeloihin osaa. Aika kauan meni ennen kuin sain Tompan irti Huimasta, se kun oli ihan kunnon otteella kaulanahassa kiinni, ja koitin samalla epätoivoisesti saada vierasta koiraa häädetyksi kauemmas.

Monen minuutin pyörimisen jälkeen päästiin etenemään sen verran kotia kohti, että  koira bongasi naapurin pikkupojan, ja lähti säntäämään sinne. Poika juoksi kiljuen karkuun, ja koira tietenkin entistä innokkaampana perässä. Kotiovelle ehdittyämme koiraa huudeltiin edelleen (nyt myös naapureiden voimin), joten Huima ja Tomppa joutuivat tarhailun sijasta sisätiloihin päiväksi. Ja me kun lähdettiin ekstra-aikaisin lenkille, että ehdittäisiin vähän tokoilla ennen töihinlähtöä.

Kylläpä olin raivona – noita sattuu, ei siinä mitään – mutta miksi ihmeessä sen piti kaikista maailman roduista olla taas sakemanni. Minkä tahansa muun rodun ollessa kyseessä olisin ehkä arvioinut tilanteen toisin ja päästänyt koiran tutustumaan, mutta nyt Huima oli ihan paniikissa, ja Tomerakin koitti näpsiä vierasta koiraa nenästä kun toi sen liian lähelle. Puhumattakaan siitä Tomeran hyökkäyksestä Huiman kimppuun, niitä nyt varsinkaan ei kaipaisi enempää. Voi Huimaa.