Tänään aloitettiin Tomeran kanssa Hyvinkään kotiseutukierros. Ensimmäisenä kohteena oli Härkävehmaan koulu, tai tarkemmin sanoen sen nurmettunut ja hylätty koripallokenttä. Paljon siellä olikin Tomeralle ihmeteltävää, kun ohi kulki koiranulkoiluttajia ja niitä kamalia lapsia.

Tokoseuralainen Taika aloitti, ja Tomera keräsi sen aikaa voimia autossa. Omalla vuorollaan Tomsku koitti tehdä vähän maahanmenoja, seisomisia, seuraamista ja ihan vaan kontaktia. Kaikki oli vähän hidasta ja seuraaminen väljää, välillä piti haistella maata ja töllistellä moukkamaisesti ohikulkijoita. Tomeran touhuja jäi katselemaan myös Ilona-porokoira ihmistensä kanssa, eikä ohjaaja tietenkään malttanut olla kyselemättä että mikäs koira se siellä. Leikiksihän se sitten meni, Ilona oli oikein sosiaalinen ja iloinen nuori neitokainen (terveisiä vaan Wauhtiwelhoon). Ja tokokentällähän (koskeekohan se koriskenttiäkin ) ei saa missään nimessä koskaan leikkiä.

Tompalla oli kumminkin kivaa, ja Ilonan lähtiessä se jäi haikeasti katselemaan perään. Saatiin me vielä jotain tehtyä, ja haettiin vielä Taikakin uudelleen kentälle puuhaamaan Tomeran häiriköidessä.

Vähän hankalasti sujuivat tämän päivän tokoilut, vaan eipä tiedä mikä osa keskittymiskyvyttömyydestä johtui uudesta paikasta ja mikä juoksusta. Pitää vähän katsastaa seuraavalla kerralla mille näyttää, ja jos ei edelleenkään tuon paremmin suju, niin täytynee helpottaa harjoitusta ja keskittyä enemmän leikkimiseen.

Jos seuraavalla kerralla päästäisiin vaikka tutustuman Mustanmännistön kiekkorinkiin.

**********

Eilen Tomeralla oli myös pieni vieras. Juuri siinä Tompan mielestä pahimmassa iässä oleva Risto kävi kylässä, ja ensimmäisten minuuttien aikana näytti sille että se pistelee pikkupojan suuhunsa yhdellä haukkaisulla. Otin Tomskun vähäksi aikaa sohvalle kainaloon turvaan, ja siinä se sitten alkoi rentoutua, kun vieras kaikeksi onneksi oli varsin hillitty ja hyvätapainen. Kymmenen minuutin päästä Tomsku kävi jo ihan rentona hakemassa Riston kädestä koirankeksiä. On ne tässäkin suhteessa vaan niin erilaisia Huiman kanssa, Huiskuun kun on voinut pennusta saakka luottaa lasten kanssa kuin vuoreen. Eilenkin se meni muitta mutkitta makaamaan selälleen Riston syliin rapsutettavaksi ja antoi tutkia siinä samalla tassunpohjansa.

Sen verran on kuitenkin Tompan kunniaksi sanottava, että vapunpäivän hulinoissa se oli ihan kotonaan, eikä sitä haitannut foliopallot tai humalaiset toikkaroijat. Hyvä siitä vielä tulee!