Tänään oli kurssin kolmas kerta, ja kerta kerralta näköjään rata vaikeutuu reippaasti. Nyt meillä oli jo samantapainen radanpätkä kuin mitä Huimakin on  viime aikoina harjoitetellut, sillä erotuksella vaan että kun Huimalla on yleensä kokonainen pitkä rata, Tompalla on vain 6-7 estettä.

Onneksi Tomera on kuulolla ja tuntuu lukevan ohjaustakin tosi hyvin. Tänään esteinä olivat samat vanhat putki, aita ja puomi, ja kuvioon kuului takaaleikkausta, valssaamista, takaakiertoa ja välistävetoa.   Kaikki muu sujui Tomskulta kuin vanhalta tekijältä, mutta pari kertaa se hyppäsi aidan siivekkeen yli kohdassa jossa kaksi aitaa oli rinnan, ja oma kroppa kääntyi ekalta aidalta jo sille toiselle.

Aluksi Tomera katseli ohjaavaa kättä taas vähän liian tarkasti, mutta treenin edetessä parani. Vauhtiakin löytyi ihan kivasti. Treenien loppupuolella joku pojannaskali tuli muutaman metrin päähän pusikkoon hakkaamaan peltitynnyriä puumiekalla, ja koirat saivat hepulin. Vein Tomeran  kentän toiselle puolelle puuhun kiinni, mutta koko loppuajan se kyttäsi poikaa joka hyppelehti miekkansa kanssa milloin missäkin. Viimeinen rata olisi mennyt suoraan kohti poikaa, joten jätettiin se osuus pois, ja tultiin vaan samaa rataa takaisinpäin ja otettiin lopuksi puomi erikseen.

Kylläpä Tompan kanssa on näköjään kiva harrastaa lajia kuin lajia. Tänään se veti jo innokkaasti kentälle päin, mutta malttoi aika kivasti vielä odotella puuhun kytkettynä kun me katseltiin ratoja. Esteen takana lähtöä odotellessa se näyttää joka kerta sille, että se ei siitä liikahda mihinkään, kun sen pitää siinä odotellessa kaula kenossa vilkuilla mitä muualla tapahtuu. Vaan siitä sitten aina eka käskyllä lähtee rivakasti liikkeelle.

Huima sai lopuksi tokoilla vähän parkkipaikalla, se teki tosi hienoja maasta seisomaannousuja, ja kelvollisia seisomasta maahanmenoja, sekä vähän seuraamista ja liikkeestä istumista. Sitä ei rämistelevä poika tai treenaava suojelumali häirinnyt pennin vertaa.

****************

Aamulenkillä meidän perässä käveli nainen kolmen alakouluikäisen lapsen kanssa, ja neljäs istui rattaissa. Olipa hyvä tilaisuus namitella Tomeraa, joka vähän vilkuili joukkiota epäluuloisesti. Odoteltiin lopuksi että ryhmä pääsi ohi, ja kun lapset eivät hepuloineet, niin Tomerakaan ei hepuloinut yhtään, vaan söi nameja ihan ääneti.