Tänään oli Tomeran agilitykurssin viimeinen kerta. Ilma oli kuuma, ja Tomppa ihan vetämätön.

Radat olivat kivoja ja helppoja seitsemän-kahdeksan esteen pätkiä, ainoa vaikea kohta oli vierekkäin olevat putken suu ja aa. Pussia mentiin ekaa kertaa, ja aluksi kaikki saivat mennä sen läpi erikseen ensin niin, että pussia pidettiin ylhäällä, ja sitten normaalisti. Tomppa oli tehnyt pussia vain kerran aikaisemmin, mutta eipä siinä mitään hankalaa ollut.

Kaikki muu olikin sitten tosi hankalaa, homma ei napannut yhtään. Esteistä mentiin sujuvasti ohi, aan ja putken välillä arvottiin aina se väärä este, ja välillä pysähdyttiin nautiskelemaan pupunpapanoita. No, aina ei voi onnistua.

*****

Huimakaan ei kauhean pirteälle näyttänyt, mutta pitihän senkin päästä tekemään jotain. Otettiin ensin pari sarjaa kaukoja majan rappusilla, ja niissä oli pitkästä aikaa ongelmana se, että Huima alkoi ennakoida. Sujui se sitten kun pidin asentoja pidempään ja kehuin pysymisestä. Päälle vielä pitkä (4 min?) paikallamakuu niin että olin suojelupiilossa. Aika rauhallinen Huima oli, välillä vähän käänteli päätä.

****'
Kotimatkalla poikettiin Löytlammille lenkille. Heti alkumatkasta nähtiin hirvi – kaikeksi onneksi hirvikoira Tomera oli kiinni. En kyllä tiedä olisiko sillä ollut pokkaa lähteä perään, mutta sen verran innostuneelle Tomppa näytti etten viitsinyt kokeilla. Huimaa sen sijaan hirvet eivät kiinnosta yhtään, ja se sai huidella irti.

Molemmat pääsivät lampeen kahlailemaan, ja Löytlampi onkin kiva kahlauspaikka kun siinä on pitkään matalaa, ja lisäksi kivoja vesikasveja Tomeralle nypittäväksi. Huima nautti olostaan täysin siemauksin. Se juoksenteli ja pärskytti rantavedessä, teki pienen uintilenkin ja makoili välillä matalassa. Heitin sille pari kiveä pidemmälle, ja se säntäsi hirveää vauhtia perään. Tomera ei ajatellut loppuun asti vaan juoksi Huiman perässä, ja sen ilme oli varsin veikeä kun se huomasi että tassut eivät enää yllä pohjaan.   Viimeisellä loikalla se hyppäsi uivan Huiman selkään, ja ponnisti siitä sitten turvaan matalampaan veteen.

Paluumatkalla molempia olikin pakko pitää irti, kun onnistuin vaihteeksi reväyttämään selkäni Huimalle kiveä heittäessä. Kiva juttu, nyt on iskiaksen lisäksi taas noidannuolikin. Vaan ehkä se oli sen arvoista.   Molemmat koirat pysyivät hyvin tallessa, Tompan otin kyllä kuonariin kun ehdittiin hirvihavaintopaikan lähelle.