Kun mökki-ilmat eivät olleet kauhean suotuisat, harrastettiin myös sunnuntai-aamuna. Ensin kävin tekemässä Tompalle jäljen golfkentän taakse,ja sen vanhenemista odotellessa käytiin evankelisen opiston jalkkiskentällä tokoilemassa.

Huimalle ruutua, luoksetuloa ja liikkeestä istumista. Ekalla lähetyksellä se meni ruutuun sivusta. Kun lopuksi tehtiin vielä sama ruutu toiselta puolelta, sillä meni pasmat ihan sekaisin. Ensin se juoksi luoksetulon vikalle merkille häntä pystyssä, ja sen jälkeen toisella lähetyksellä luoksetulon ekalle merkille. Höh. No, ainakaan sitä ei alkanut yhtään ahdistaa vaikka ruutua ei löytynyt ja pieleen meni, sillä oli selvästi silti ihan kivaa.

Tompan kanssa piti ensin tehdä vähän muuta, ja ottaa sitten eteenmeno karvapallolle, mutta sehän peijooni bongasi pallon heti kun tultiin kentälle ja veti kunnon rallit saaliinsa kanssa. Otettiin se eteenmeno sitten siihen päälle niin, että vietiin pallo ensin yhdessä...

Luoksetuloa; ensin suora narupalloon ja sitten täyspitkä pysäytyksellä palloa heittäen. Vähän seuraamista, ensin imuttamalla, sitten lelu kainalossa.

Lopuksi ruutu myös Tompalle. Namipurkille se syöksyy tuhatta ja sataa, vaikka purkki on pieni ja ruohonvärinen ja matka täysi. Kun purkkia ei ole, Tomera ehdottelee pysähdystä jo paljon ennen ruutua. Kun tarpeeksi kauan odottaa, se arpoo lopulta oikean kohdan. Kai me tahkotaan tätä vaan sillä namipurkilla sitten niin kauan, että lamppu syttyy...

*************

Tompan jälki oli noin 400 metriä pitkä, kulmat 2 x vasen, ikää tunti. Jäljellä kolme namipurkkia, hanska, keppi ja hakurulla, sekä muutama nami siellä täällä. Kaikki löytyi, vaikka rullaa se ei tuonut pyytämättä. Vaikka esineet löytyivätkin, oli jäljestys aika mutkittelevaa. Olisikohan ollut hirvenjälkiä tms. matkalla, kun maasto ja olosuhteet olivat muuten aika hyvät. Tuuli kyllä aika voimakkaasti, voihan olla että sekin vaikutti.

Vähän ennen loppupalkkapurkkia Tomera bongasi parinkymmenen metrin päässä olevat golffaajat, eikä meinattu millään enää päästä eteenpäin kun heppuja piti jäädä haukkumaan. Tarvinnee etsiä jatkossa tähänkin lajiin vähän häiriötä.

************

Mökkeilijät olivat kovasti väsyneitä sunnuntai-illasta, ei paljon lenkkeillä tarvinnut. Kaiken lisäksi Huima oli alkanut jossain välissä ontumaan toista takajalkaansa.   Uitin sitä päivällä, enkä silloin vielä huomannut mitään – olisikohan reväyttänyt sen jossain myyrähypyssä tai muussa mökkiaktiviteetissa? Tomera ei muuten uskaltautunut rantaan ollenkaan kun käytiin Huiman kanssa uimassa, olisikohan se muistanut vielä viime kesästä minkälaista kamalaa hommaa se on? Huima ui mielellään kunhan sen kantaa ensin syvemmälle, oma-aloitteisesti se ei tuota urheilulajia harrasta.

Tomeran silmät näyttävät aika hyville, lääkärireissun jälkeen eivät ole rähmineet oikeastaan ollenkaan. Muutamana ensimmäisenä päivänä tippoja laittaessa piti käyttää lievää väkivaltaa, mutta nyt Tomppa on tainnut tulla siihen johtopäätökseen, että tipat eivät olekaan rikkihappoa.