Tomera pääsi ensimmäisen lomapäivän kunniaksi sukuloimaan Suomenlinnaan, ja tapasi ensimmäistä kertaa emännän veljen ja veljenpojan (joo, tosi sukurakkaita ollaan...). Puolen minuutin tapaamisen jälkeinen kommentti Tomerasta oli, että onpa se paljon rauhallisempi kuin Huima!

No onhan se, ja oli Tomera kyllä myös eri rauhallinen kaupungin vilskeessä. Jätettiin auto Hakaniemeen, ja käveltiin kaupungin läpi pahimpaan lauantai-päivän ruuhka-aikaan kauppatorille. Liikenne ja häly eivät haitanneet Tomppaa, ei myöskään Tokoinrannan pörröjen örvellys. Kumma miten aikuiset ihmiset saavat mölistä ja heilua, kun siinä vieressä olevan leikkipuiston örveltäville lapsille piti taas sanoa muutama valittu sana..

Lautta oli juuri lähdössä kun ehdittiin rantaan saakka, ja päivän ainoa tauko tulossa, joten jouduttiin odottamaan puoli tuntia seuraavaa paattia. Kylläpä oli muitakin Suomenlinnaan menijöitä liikkeellä, onni onnettomuudessa että Tomppa ei ole erityisen söpö koira, joten se sai muutaman kanssaturistin rapsutuksia lukuunottamatta olla rauhassa. Joku astui hännänpäälle, mutta onneksi vain siihen karvaosuudelle, ja joku toinen huitaisi sitä kassilla päähän, mutta mitäs siitä. Siinä vaiheessa, kun joku neropatti isä tuli heiluttamaan vauvansa jalkaa Tomeran kuonon eteen, jäi kyllä itseltä yksi sydämenlyönti väliin. Kaikkea ihmiset tekevätkin, onneksi Tomppa ei ollut moksiskaan.

Lautta olikin sitten paljon kamalampi elämys kuin rannan tungos. Erehdyin viemään Tompan yläkannelle (jyrkät metalliraput ylös ja alas sujuivat mainiosti), mutta kun se katsoi korkealta metallipienakaiteen välistä alas mereen, tuli pieni paniikki. Mennen tullen se ensimmäiset minuutit pelkäsi, mutta rauhoittui sitten kun päästiin liikkeelle. Tomeralla on näemmä peloissaan hassu tapa takertua tassuillaan emäntään, mennessä se istui sylissä ja kuristi tassuillaan kaulasta, ja tullessa se seisoi vasten ja takertui vyötärölle. No, jos siinä on turvallinen olo, niin mikäpä siinä sitten. Kun vähän ihmettelin että miten se lauttamatka otti niin koville, niin huomasin, että Tomera ei ole ikinä ennen ollut muussa kulkupelissä kuin omassa autossa.

Perillä mentiin ensin keittelemään kahvia, kissa oli teljettynä vierailun ajan toiseen huoneeseen. Kissantuoksusta Tomppa ei välittänyt ollenkaan (Huima olisi taatusti piipittänyt ekan puolituntisen), vaan meni emännän jalkojen juureen torkkumaan niin kuin kunnon koiran kuuluukin. Näki se kissaakin sen verran kun Niko sitä sylistään näytti; ensin sille piti päästää pieni murina, ja sen jälkeen saattoikin rauhassa sohvalla istuen katsella moista nähtävyyttä. On se kyllä oikeasti tosi rauhallinen koira, tuo Tomppa. Minkähänlainen vihannes siitä oikein aikuisena tulee?

Kahvittelujen jälkeen käytiin vielä Valimon terassilla, ja sielläkin Tomppa käyttäytyi, vaikka siellä oli muutama muukin koira. Tomera oli muuten myös ekaa kertaa terassilla, olipa meillä sivistävä päivä!

Illalla paluumatkalla kaupunki oli hiljennyt. Joku kiltti täti pysähtyi senaatintorilla antamaan Tompalle kassistaan aimo annoksen tuoretta loimulohta. Nälkäisen emännän kävi pikkuisen kateeksi.

Lauttarannassa ei ollut enää kovin paljoa kaupunkiin palaajia:

... joten lautassakin oli ihanan väljää. Korvien asennosta voi päätellä sen, mitä mieltä Tomsku on moisesta kulkuneuvosta:

Maalaiskoira Tomppa senaatintorilla:

Tomera toivoo Maailmanrauhaa (on muuten älynhieno patsas kaikessa mahtipontisuudessaan):

Väsynyt matkaaja Tokoinrannassa: