Perjantaina Hui pääsi taas agilitaamaan, ja sillä olikin huisin hauskaa! Kentälle oli tehty kaksi harjoitusta, joten ehdittiin tekemään aika paljon vaikka kaikki seitsemän ryhmäläistä olivatkin paikalla.

Ensin Huima pääsi suoralle hyppy-hyppy-hyppy-putki -pätkälle, tai oikeastaan sen viereen. Vikan aidan sivulle vietiin Huiman namipurkki, ja sitten juostiin sinne yhdessä. Tarkoitus oli, että jos ehdin purkille ensin, Huima ei saa sitä. Kolmannella toistolla otin vähäsen händicäppiä, mutta kyllähän se Humppu silti purkillensa ensin ennätti.

Sitten tehtiin sama sillä radanpätkällä niin että vietiin yhdessä namipurkki putken taakse. Ensin Huima meinasi kiertää esteet, ja sen olisi kuulemma pitänyt antaa tehdä niin, mutta kutsuin sen kuitenkin takaisin. Tokalla yrittämällä mentiin yli. Toinen toisto vielä niin että otin vähän etumatkaa. Huimasta homma oli ihan huippuhauskaa, ja ohjaajasta myös. Sen verran lujaa vaan piti pinkoa, että seuraavana päivänä oli reidet kipeinä.

Sitten mentiin omatoimisesti kepeille, jossa kokeilin taas sitä tekniikkaa että katson Huimasta poispäin. Ekalla kerralla se toimi aika hyvin, mutta toisella kerralla se tyytyi tuijottamaan takaraivooni. Seuraavalla treenikerralla päästään kokeilemaan kujakeppejä.

Toisella ratapuoliskolla oli hässäkkä, jossa käytiin kiertämässä aina välillä putki, ja siitä sitten mentiin joko pussiin, aalle tai puomille. Vaikka rata oli yksinkertainen (kolme silmukkaa vaan), niin johan silti suunnittelin sen ihan tyhmästi ja jäin kaksi kertaa väärälle puolelle. Muutama kerta mentiin sitten vähän järkevämmin, Huima oli ehkä vielä tavallistakin rivakampi, varmaan tuo namipurkkiharjoitus sai siitä viimeisetkin tehot irti.

Lopuksi kuivaharjoiteltiin tuota ekaa rataa niin, että ekan aidan jälkeiset aidat piti ohjata takaakiertäen. Olipas vaikeaa jo ilman koiraa, mahtaa olla vaikeaa koiran kanssa. Tuota pitäisi kokeilla ensi kerralla, sääli vain että meidän vuoro ei ole silloin. Pitänee saada omalle pihalle sen verran aitoja että voidaan testata ennen kuin koko koreografia unohtuu.

*************
Lauantai-aamupäivällä Tomera kävi haistelemassa kaupunkielämää Hyvinkäällä. Jätettiin auto S-marketin parkkihalliin ja käveltiin koko keskustan läpi. Takaisintullessa mentiin rautatiesillan ritilärappusia alas, siitä tunneliiin, ja ritilärappuset ylös. Ei Tomeraa onneksi tuommoiset jutut järkytä yhtään, se oli kaupungissa aika innoissaan kun oli niin paljon mielenkiintoista nähtävää. Ainoa juttu mikä Tomskua vähän arvelutti, oli vastaan kävellyt nainen joka ihastui söpöön pystykorvaan ja tahtoi taputtaa päälaelle. Nätisti Tomera antoi silittää, vaikka selvästi ei siitä kovin nauttinut. Välillä pysähdyttiin tekemään vähän kontaktiharjoitusta, kaupungissa se menee hyvin kun joka puolella on sen verran häiriötä että mihinkään ei tarvitse erikseen keskittyä.

Kaupunkireissu väsytti Tomeran sopivasti Ledin yökyläilyä varten. Ledin nähdessään se kiemurteli tovin maassa, ja sen jälkeen lauantai sujui varsin rauhallisissa merkeissä. Kun vielä oltiin reilu tunti sienimetsässä, niin illalla lattialla lojui kolme aika väsynyttä koiraa.

Kuvatodisteita siitä miten helppoa on ulkoiluttaa kolmea koiraa. Hmm – pitäisiköhän alkaa katselemaan pentutarjontaa? Tästä kuvasta huomaa myös, mitä eroa on colliella ja lapinoravakoiralla:

************

Vaan eipä siinä kaikki, myöhemmin koko kolmikko revittiin vielä ylös ja lähdettiin Juhlatalolle tokoilemaan P-nellan ja Taikan kanssa. Huima aloitti, se ei tehnyt muuta kuin ruudun käskytettynä. Ekalla yrittämällä se meni hienosti ruutuun, pysähtyi ja meni maahan, mutta ruutuun päin kävellessäni ennakoi ja  lähti tulemaan vastaan. Huomasi kyllä itsekin että meni vähän pieleen. Toisella yrittämällä juoksi hyvin ruutuun, seisahtui, mutta kun sitä piti käskeä maahan, naapuritalosta kuului juuri jotain kolinaa ja siihenhän sen sitten piti keskittyä. En enää jaksanut ottaa alusta uusiksi, ja kolmannella yrittämällä Huima lakosi. Loppuosuus sujui sitten ok.

Tomeran kanssa otettiin myös ruutua, ja yhden kerran se ennakoi ja jäi seisomaan jo metrin pari ruudun eteen. Sitten otettiin helppo perään suoraan namipurkille – juoksi hyvin ruutuun ja jäi seisomaan, eikä edes tajunnut että ruudussa on palkkapurkki.

Vähän seisomisia ja maahanmenoja namilla, ja sitten käskytettynä luoksetulo. Ekalla kerralla Tomppa lähti P-nellan käsky-sanasta liikkeelle, ja sitten loput kerrat se taisi olla vähän epävarma siitä että saako se nyt tulla vai ei. Innostamalla sitten muutama kerta perään.

Rauhoituttiin vähän aikaa kontaktiharjoituksen parissa, joka olikin ensiyrittämällä aika vaikea. P-nella häiriköi, mutta isompi häiriö oli kuulemma edessäolevan talon pihalta kuulunut elämöinti ja liikehdintä. Näitä lisää, samoin liikkeenohjaajan kanssa tehtyjä liikkeitä, kiitos!

Sitten ei taidettu tehdäkään muuta kuin paikallamakuu. Aikaa oli ehkä minuutin verran yhdellä välipalkalla ja kehu aina kun katsoi eteenpäin. Vähän Tomera käänteli päätään ja haisteli maata sen jälkeen kun olin antanut sille välipalkan, mutta P-nellan mielestä ei vielä aihetta huoleen.

Tyttöjen jälkeen Ledikin pääsi Varpun luvalla vähän harrastamaan, ja kylläpä se tykkäsi! Hienosti se teki kaikki temput, vaikka en ollut ihan varma muistinko edes käskyt oikein. Huiman fleece-patukka oli myös aika makea Ledin mielestä.

**************
Sunnuntai-aamuna lähdettiin vaihteeksi tokoilemaan. Tihkusateinen keli, mutta onneksi kenttä ei ollut tänään räntäinen niin hienopyllytkin saattoivat istua ja maata. Huima aloitti, alkujuttuihin rivistössä seistessä meni kauheasti aikaa, ja vähän alkoi jo piipityttääkin, mutta onneksi rauhoittui ennen makuuta. Luoksepäästävyyskin tehtiin, ja meneehän se hyvästä kontaktiharjoituksesta sekin. Paikallamakuussa olin ensin muutaman sekunnin näkösällä, ja loppuajan piilossa. Pakko oli kyllä muutaman kerran kurkistaa piilosta, ja näkihän Huima sen. Makoilijoiden takana pyöri toinen ohjaaja viemässä tötteröitä, ja ainakin vähän Hui vilkuili siihen suuntaan. Ja sitten takaisin palatessa tapahtui semmoinen ihme juttu, että Huima meinasi nousta kun tulin viereen. Lihapullat vetivät näemmä vähän liikaa, mutta onneksi pienellä älähdyksellä pysyi kuitenkin loppuun saakka.

Muutenkin Huima oli tavallista malttamattomammalla tuulella (heh, onkohan sen kanssa harrastettu liian vähän..?) ja tuppasi haukkumaan. Ensin tehtiin luoksetulo puolittaisella käskytyksellä (liikkenohjaajalta unohtui käskyt kesken kaiken ), ja Huimahan varasti! Toinen yritys ok, mutta haukkui odottaessaan. Seisomiseen annoin pienen käsiavun suullisen lisäksi, muuten oli aika kivat pysähdykset. Sivullekin se tuli kohtuusuoraan.

Odotellessa tehtiin vähän kaukoja ihan edessä seisten, vire oli tässäkin vähän turhan korkea.

Kummalliset jutut jatkuivat ruudun parissa. Vihjeestä Huima katsoi ruutuun päin, ja oletin että se oli hiffannut missä se on, mutta sehän juoksi ihan päin honkia, eikä löytänyt ruutua ensinkään. Ei tehnyt mitään vaikka odotin aika kauan, joten oli pakko ottaa se takaisin. Kävin sitten näyttämässä sille ruudun, mutta sehän taas varasti perääni ja haukkui säestykseksi. Pari kertaa lähetin sen namipurkille, mutta siltikään se ei mennyt ruutuun kovin varmasti. Olisikohan vika ollut siinä että ruutumerkit olivat Huiman mielestä vääränlaiset? Ollaan harjoiteltu viimeaikoina pelkästään oransseilla tötteröillä, ja nyt merkkeinä oli matalammat muoviämpärit. Pitänee mennä merkkikauppaan.

Seuruutin Huiman kentän toiseen päähän, palkkasin maksiksella, ja kävin vaihtamassa koiran.

– – –

Tomppa oli innokkaan oloinen, virittelyt vaan jäivät vähän vähiin kun treenikaverit olivat juuri lähdössä tekemään seuraamiskaaviota. Me sitten nopsaan mukaan, ja vähän puolihuolimattomasti tehtiin maratonkaavio puoleen väliin välillä palkaten ja välillä imuttaen. Vähän liian pitkä ja vaikea juttu ja huolimatonta hommaa, mutta ehkei se haittaa jos tämmöisiä tehdään muutaman kerran kuussa.

Sitten otettiin peräkkäin liikkeestä maahanmeno ja seisominen. Maahanmenossa pieni käsiapu, seisominen ilman. Jää hyvin paikoilleen siksi kunnes kävelen sen taakse, siinä vaiheessa tuppaa vähän kääntymään. Nämä pitäisi ottaa nyt työn alle.

Sitten lopuksi hyppy. Koulutusohjaaja tyrkytti meille noutokapulaa, ja näytti vähän hämmentyneelle kun otin Tompan kanssa alo-luokan hypyn (käskytettynä). Arvasinkin sitten, että ei ollut huomannut välissä tekemääni koiran vaihtoa.   Luulisi että olisi jo ihmetellyt että miten se voittajaluokkaan menossa oleva koira voi tehdä noin kamalan huonosti. Hyppy meni hyvin, kuten tavallista, ainoa huomio siitä, että kannattaisi kiertää esteen taakse toiselta puolelta niin häiritsisi Tomppaa vähemmän. Otin vielä toisen hypyn perään niin, että palkkasin pelkästä seisomisesta. Lopuksi vielä avon hypyn paluu.

Sitten tehtiin Tompan kanssa vielä lyhyt paikallamakuu (hyvin pysyi vaikka nenän edessä tehtiin eteenmenoja ), pienet pätkät seuraamista  ja loppupalkan kautta kotiin.

Kumpikin koira treenasi innolla, ja teki niin hyvin kuin osasi. Huima voisi kyllä hillitä itseänsä vähän paremmin. Tomera jaksoi keskittyä kivasti, ja vaikka se välihaisteluilla löysi ihanan myyränkolon, se tokoili senkin jälkeen innokkaasti ja unohti myyrähommat heti. Aika uskomatonta porokoirakäytöstä! Oma oikea käsi on nyt näemmä kestomustelmalla, Tomera leikkii taas ihan entisellä innolla. Vähän luulen että se kyllä tietää purevansa  väärää paikkaa, mutta en nyt arvaa sitä siitä komentaakaan noiden leikkiongelmien jälkeen.

Tomppa oli tosi väsynyt treenien jälkeen, se ei paljoa tarvitse että on ihan kanttuvei.

*************
Iltalenkkeilyt lenkkeiltiin Kaukasten toisella puolella peltotiellä, missä Huima pysyi hurjan hienosti lähellä irtiollessaan. Tomeran uskaltauduin laskemaan keskellä peltoja vähäksi aikaa irralleen, ja se katosi tuulennopeudella lähimpään pusikkoon (siis kauas) hätistelemään jotain isoja lintuja. Nyt se alkaa olla kyllä sillä tolalla, että viisainta olisi olla päästämättä sitä irti ensinkään. Onneksi kumpikin koira oli siinä vaiheessa kiinni kun bongattiin kaksi kaurista. No, Huima nyt ei kovin ole niistä innostunut.

Huima on nyt todettu täysin kotiutuneeksi Myllykylään. Sisään tullaan mielellään, eikä leivänpaahdinkaan aiheuta enää sydämentykytyksiä.   Oltaisiinkohan me kotiduttu Huiman kanssa vähän niin kuin samaan tahtiin? Yöherätykset eivät kylläkään ole loppuneet, kun nyt Huima on löytänyt makuuhuoneen nurkasta kotitontun. Hui vinkuu vienosti, ja istuu vaikka tuntitolkulla katselemassa seinälle. Välillä se kiertää kyllä makuuhuoneen toiseen nurkkaankin, ja joskus jatkaa siitä toiseen makkariin. Jos sen laskee ulos, se kiertää talon toiselle puolelle – ja suoraan makkarin ikkunan alle. Mikähän ällö rotta siellä mahtaa asustaa?

Sunnuntaina meidän lähin naapurimme kävi myös esittäytymässä. Tomera on opettanut Huimankin haukkumaan ovikellolle (juu, tämä naapuri tuli etuovesta ja soitti ovikelloa ), mutta onneksi molemmat hiljenevät aika nopeasti. Koirat kävivät tarkastamassa vieraan, ja jäivät seurustelun ajaksi makaamaan eteiseen (kun epäkohteliaana ja kiireisenä en vaatinut naapuria tulemaan sisään saakka). Piti tietenkin udella miten kauhea mekkala meiltä tarhasta päiväsaikaan kuuluu, ja kuulemma parin ekan viikon jälkeen on ollut aika rauhallista. Hyvä hyvä!