Tänään meidän ryhmä kutistui puoleen kun P jäi kotiin sairastamaan. Vaikka piti tehdä lyhyemmät treenit (ja tehtiinkin), niin silti pelkästään Huiman ja Tomeran kanssa tuhratessa vierähti melkein puolitoista tuntia.

Kumpikin koira teki kaksi kierrosta, Tomppa aloitti. Nyt pidettiin alusta asti Tomsku hallinnassa, ja mentiin ensin yhden aidan yli, sitten kahden, kolmen ja niin edelleen. Hallintaan se otettiin namilla, palkaksi puuhka, ja sitten lelun vaihto namiin. Ekalla kierroksella Tomera oli muuten rento, mutta 90° kulmassa olevilla aidoilla sille tuli nopea ahdistuskohtaus – se lähti ensin juomaan, ja olisi varmaan jatkanut haahuilua hallin päädyssä, ellei olisi otettu sitä vauhdilla putkeen ja palkattu. Otettiin sitten se kamala aita ensin ihan yksistään, ja sitten kummatkin peräkkäin.

Huima teki aika vaikeita aitahässäköitä ja kontakteja. Hiukan oli huono päivä meillä, renkaan sivusta piti taas loikata muutaman kerran, eikä melkein kohtisuorassa ollut putken suukaan tahtonut millään löytyä. Vaikeaa oli myös mennä kolmen aidan rivistö, jossa vika aita oli vähän sivussa ja koitin takaaleikata ennen sitä. Kun oma kroppa lähti kääntymään takaaleikkaukseen, Huima väisti ja meni aidasta ohi. Paikattiin sitten pari kertaa namipurkkia heittämällä, ja sen jälkeen se sitten jo sujui.

Pujotteluhommia tehtiin radalla "perinteisesti", ja sitten kokeiltiin vielä miten sujuu jos pidän koiranpuoleisessa kädessä namipurkkia valmiina. Kuulosti ihan hassulle idealle, mutta toimi! Ensin kykin purkin kanssa alempana, mutta melkein yhtä hyvin meni kun suoristin itseni. Mikähän taika tuossakin on? Tällä kertaa toistoja tehtiin vain muutama, ja Huiman vire pysyi varsin passelina, eikä esim. haukkumista tullut ollenkaan.

Aitaneliöhässäkän Huima teki hyvin, kunhan itse maltoin odottaa Huimaa takaakierroissa. Kyllä on vaikeaa kun aina on joko liian ajoissa tai sitten liian myöhässä, ja ohjaa joko liian pitkälle, tai ei ohjaa tarpeeksi.   Noottia tuli myös huitovista käsistä, käytän vastaista väärissä paikoissa, ja pahimmillaan sohin kummallakin kädellä. Ja ne hyvät ja muut höpötykset pois vääristä paikoista...

Tomeran toinen kierros ei mennyt ihan yhtä hyvin kuin eka, hiukan liikaa hinkutettiin taas, tai ehkä liian vaikeita. Teki se kyllä oikein hienon viiden esteen pätkän, ja hyppäsi päälle vielä yhden bonusaidankin perään. Sitten meni vähän läskiksi kun koitettiin tehdä lopuksi vinokeppejä liian pitkällä sarjalla, ja jäätiin tahkoamaan. Selvästi näki kuinka ahdistus alkoi kohota kun homma ei onnistunut, mutta laukesi sitten saman tien kun käytiin välillä putkessa. Kepit olisi varmaan kannattanut ottaa ihan vaan vaikka neljällä kepillä, eikä ahnehtia liikaa. Kotona homma on tietenkin paljon helpompaa – mikä toimii kotona, ei toimi väsyneenä hallissa.

Hyvillä mielin saatiin kuitenkin huristella kotia kohti (ja oltiinkin poikkeuksellisen aikaisin kotona, jo puoli yhdeltätoista).

***********

Aamulla treenailtiin Tomeran kanssa noudon luovutusta. Ollaan nyt muutamana aamuna tehty sitä litistetyllä vessapaperirullan hylsyllä, ja sitä hienopylly suostuukin aika hyvin pitämään suussaan! Pari sekuntia menee jo ihan hyvin purematta, mutta jos aikaa pidentää liikaa, niin Tomera alkaa törkkimään tassullansa. Vaan tämäpä on jo valtavaa edistystä!

Keppejä tehtiin myös kummankin kanssa. Tomera vaatii melkein sen, että ensin tekee neljällä kepillä, ja kun se menee hyvin, niin sitten vasta koko sarjalla (7). Hyvällä fiiliksellä se niitä nyt kuitenkin tekee, ja tulee innokkasti viereen uutta pujottelua varten. Vaan mepä ei nyt ahnehdita toistoja.

Huima pujotteli myös, ja taisi vahingossa kerran tehdä koko keppirivistön ihan itse ja oikein. Sen ainokaisen kerran jälkeen se jäikin sitten joka kerta muutaman kepin päähän odottelemaan ja ihmettelemään missä kartturi viipyilee.