Muistikortilta näkyy, kumpi se on meidän huushollin kuvauksellinen. Tomerasta tuli otettua muutama kuva, ja ainoa jota en heittänyt roskiin, oli tämä uljas otos uljaasta porokoirasta:

Tomera ei liiemmin nauttinut kosken partaalla seisoskelusta kuonopanta päässä.

Huimaa sen sijaan koski kovasti kiinnosti, ja alkujännäyksen jälkeen se olisi katsellut veden kohinaa varmaan loppupäivän:

Vaikka Huima varoo menemästä järven jäälle, jäätynyt joki ei sitä pelottanut (vaikka syytä olisi ollutkin). Sen mielestä joella oli kertakaikkisen jännittävää.

Aurinko ei joulunpyhinä kovin korkealle ehtinyt kun oli jo laskusuunnassa. Koirat nauttivat pakkasesta ja uudesta lumesta.