Vuoden vaihtuessa kuulunee asiaan pohdiskella kulunutta vuotta, ja suunnitella tulevaa.

Huiman osalta vuosi 2009 sujui kivasti, se oli terve ja pirteä ja innokas harrastelija. Tokossa oli tavoitteena korkata voi-luokka, mutta ohjaajan hannaamisen vuoksi se jäi tekemättä. Hankalat liikkeet luoksetulo ja kaukot on yhtä hankalia kuin aina ennenkin.  Agilityssa sen sijaan tavoitteet ylitettiin kirkkaasti – suunnitelmissa oli kerätä parista kisasta kisakokemusta, mutta saatiinkin sitten tehdyksi yksi nollaratakin.

Tomeran vuosi oli lähinnä yhteistyön opettelemista, ja kantapään kautta tuli todetuksi sekin, että se on vähintään yhtä ohjaajaherkkä kuin mummunsa. Munauksia tuli tehtyä agilitypuolella, mutta tokoilu onneksi sentään sujui.
 
Tompan vahvuutena harrastuksissa on ihan hyvät hoksottimet ja laumaviettisyys. Se leikkii mielellään, ja namitkin yleensä kelpaavat. Huonoja juttuja ei kai kannattaisi kauheasti mietiskellä, mutta tuon ohjaajapehmeyden lisäksi hommia hankaloittaa se, että Tomera väsähtää helposti, eikä jaksa muutenkaan kovin kauan yrittää jos hommat ei onnistu. Saapa nähdä vieläkö nämä ominaisuudet iän karttumisen ja lisätreenin myötä vähän tästä tasaantuvat. Harmia aiheutti myös koko syksyn jatkunut kipuilu vetoleikkiessä.

Tomeran pääkopan sisältö on pohdituttanut vuoden mittaan aika paljon. Ainakin sen mieli muuttuu kovasti hormonikierron tahdissa, mutta muutenkin se on vähän vaikeaselkoinen tyyppi. Tuskin maltan odottaa että sen saa viedä luonnetestiin! Tomsku vaikuttaa periaatteessa aika hyvähermoiselle, mutta toisaalta se saattaa olla epävarma ihan ihmeellisten juttujen suhteen. Ja terävä se on kuin partaveitsi. Toivottavasti sentään ilman sitä jäljelle jäävää hyökkäyshalua...

Tyytyväinen Tomeraan pitää kuitenkin olla, ja kun ei tähdätä mihinkään kovin korkeisiin sfääreihin, niin tämä verkkainen etenemisvauhti riittää ihan hyvin. Kovin suuria virheitä Tompan kanssa ei olla taidettu tokopuolella vielä tehdä, eli mitään isoja korjausoperaatioitakaan ei ole vielä näköpiirissä. Vielä jos sen saisi ymmärtämään agilityn ihanuuden, niin hyvä olisi.   Jos taas agility ei yrityksistä huolimatta ala sujua, sitten on vaan harrasteltava Huiman kanssa niin kauan kuin se jaksaa, ja sitten pantava pillit pussiin.

Tätä Tomera osaa vuoden 2010 alussa:

Toko (ilman isompaa häiriötä):

  • hyppyliike
  • luoksetulo eteen istumaan tullen
  • luoksetulon pysäytys (ei olla tehty seisahtumisesta eteenpäin)
  • liikkeestä seisominen
  • liikkeestä maahanmeno ja istuminen käsiavuilla
  • seuraaminen ilman apuja sujuu joitakin metrejä ennen kuin väljenee tai kontakti hukkuu
  • voi-kaukot ihan läheltä, avo-kaukot parin metrin päästä
  • nouto ilman luovutusta
  • paikallamakuu; ulkona näkösällä vajaa pari minuuttia, sisällä sama aika piilossa
  • ruutu; joku käsitys liikkeestä on. Epävarma
  • tunnari ja merkin kiertäminen päässeet luultavasti kokonaan unohtumaan kun ei olla treenattu
  • nouto ilman luovutusta (ainakin hyvänä päivänä )
  • hyppynouto ilman luovutusta


Muut jutut:

  • vetää hienosti kelkkaa, suuntakäskyt opettamatta
  • jäljestää kohtalaisesti, mutta esineiden ilmaisussa ongelmia
  • esineruutu onnistuu hyvänä päivänä hyvin, huonona sitten huonommin
  • hiukan liian innokas riistan perään metsälenkeillä
  • ei osaa vieläkään kävellä hihnassa vetämättä.

Huiman tavoitteena oli myös pysyä vetreänä ja hyvässä kunnossa, ja sen se teki. Lumessa loikkiminen sujuu vielä kevyesti.

 

Tomerasta kasvoi vuoden aikana ihan kelpo porokoira. Tosin tuo sen vatsalinja on aika hupaisa...

Ja ihrakuurikin on purrut, painoa on tullut puolisentoista kiloa lisää.

Tässä vertailun vuoksi Tomsku tasan vuosi sitten.