Käytiin ekan kerran tälle vuodelle tokoilemassa lentokentällä Kaisun ja Rudyn kanssa, ja päälle mentiin vielä Rutikalle kahlaamaan vetiseen lumihankeen. Sitä lajia näköjään vielä riittää. 
 
Kentällä pörräsi aika paljon koneita, ja ohikulkijoitakin oli jokunen, joten saatiin vähän häiriötäkin vaihteeksi. 
 
Huima aloitti, ensin lämmiteltiin vähän narupallolla ja sitten ruutua. Ekalla kerralla sitä oli taas tosi vaikea saada lukitsemaan ruutua, mutta onnistuihan se sitten. Toisella puolella oli tunnarikassi ja toisellapuolella treenikassi, mutta kumpikin usean metrin päässä. Huima juoksi hienosti ruutuun, seisahtui hienosti, ja kehusta lähti hirveää vauhtia takaisin hakemaan palkkaa. Toka yrittämällä meni pienen mutkan kautta ruutuun, kolmannella treenikassille, ja neljännellä ruuudun sivuun, josta käsimerkillä ja uudella käskyllä ruutuun. Huoh. Loppuosa meni sentään hyvin.
 
Luoksetulo meni taas ihan pipariksi myös, ekalla ennakoi maahanmenoa hiippailemalla. Paikkausyritykset sisälsivät sitten maahanmenon osalta sekä ennakointia että läpijuoksua. Lyhyemmältä matkalta osissa onnistui sitten lopulta jotenkuten. Jossain vaiheessa Huimakin sai jonkun ihme kipukohtauksen kyyristelyineen päivineen – liekö ollut joku vatsanväänne kun näytti menevän nopeasti ohi.
 
Kaukot menivät vähän paremmin, ekalla satsilla tuli seisomisesta maahanmenossa vähän eteenpäin, toisella kerralla vähän lähempää hyvin. Vielä pari seisomista kauempaa, palkka heti ekasta vaihdosta.
 
Lopuksi tunnari, ja siinä piti taas piipparoida odottaessa. Hyvällä laukalla kapuloille, ja malttoi se sitten vähän haistellakin vaikka muita kapuloita rähmikin edelleen. Ja oman toi sentään.
 
Sen verran vielä seuraamista, että sain annettua loppupalkan, ja se taisikin olla ainoa juttu mikä tällä kerralla meni putkeen. No, nuo ovat kaikkein vaikeimmat liikkeet Huimalle, ja luulen että se ei ikinä tule oppimaan tuota luoksetuloa, vaikka kuinka hinkattaisiin. Kun ei hermo pidä niin se ei pidä.
 
*****
Tomppa oli vauhdikkaalla mutta vähän keskittymiskyvyttömällä tuulella. Voi olla että tennaripalkkaus ei siinä suhteessa ole ihan hyväksi? Pallonheitto- ja askelsiirtymävirittelyjen jälkeen Tompankin kanssa aloitettiin ruudulla niin, että vietiin ensin pari kertaa sinne yhdessä palkka. Kolmannella ja neljännellä kerralla tyhjään ruutuun ja tennari perään. Ihan hyviä olivat, ja malttaa jo odottaa lähtölupaa ja vihjeestä etsiä ruutua.
 
Sitten vauhtinoutoja, eka ok, tokalla juoksi kapulalle mutta jätti sen siihen kun tuli kesken kaiken jotain kiinnostavampaa. Hain kapulan ja uudella viskauksella se maltettiin vielä hakea. Enempää ei uskallettu tehdä. Ehkä Tomppa oli jo tähän mennessä juossut niin paljon pallon perässä ettei enää viitsinyt kauheasti kapulan kanssa säntäillä?
 
Sitten kaukoja. Nyt on niin, että maahanmenosta istuminen on kadonnut. Ja tarkemmin ajatellen ollut jo pidemmän aikaa. Istu-käskyllä Tomppa siis nousee seisomaan. Takapalkka houkutti tällä kertaa liikaa – valeraskauden jälkeen Tomerasta on tullut ihan super-ahne. Sitten kun takapalkka jätettiin pois, ja palkaksi lensi tennari, alkoi Tomerakin keskittyä. Kotona tehtiin illalla ja aamulla vielä istu-maata, ja ainakin läheltä onnistui ihan loistavasti. Pitää siis muistaa vahivistaa tätä kotona helpotettuna, ja siirtää sitten vasta kentälle.
 
Lopuksi Tompalle myös tunnari neljällä kapulalla. Odotteli istumassa ihan hienosti, nuuski kaikki kapulat läpi, ja lähti tuomaan omaansa. 
 
Loppupalkalle vielä pieni seuraaminen, ja päälle Rutikalle kaahaamaan.
 
****
Aamun keppiharjoitus: hyppy-kepit, ja takaakierto-kepit. Sujui kuin vettä vaan, toivottavasti viikonloppuna pääsisi jo vaihtamaan keppien paikkaa ja lisäämäänkin muutaman kepukan.