Tompan toinen osteopaattikerta meni huomattavasti rauhallisemmissa merkeissä  kuin ensimmäinen reissu, ja ihmekös tuo kun Tomera todettiin rangastaan terveeksi. Jotain pienen pientä siellä kai vielä oli, mutta käytännössä ei mitään minkä pitäisi oireilla.
 
Kun valittelin että Tomeraa sattui silloin taannoin edelleen vetoleikkiessä, niin Maare arveli että joku pieni epämiellyttävyys on varmaan saanut vain kipumuistin toimimaan. Ihan uskottava selitys, varsinkin kun paikka ja tilanne ja lelu oli sama kuin joskus kun sitä on oikeasti sattunut. 
 
Uskaltaisikohan sen kanssa alkaa taas vaihteeksi leikkimään treeneissäkin?
 
Kun Tomeran vaivoista päästiin eroon, niin ajattelin että voisi olla hyvä käyttää Huimakin pienessä tsekkauksessa. Eiköhän silläkin jonkinlaisia jumeja ole, ja parempi viedä se hoidettavaksi ajoissa eikä liian myöhään. Kun ei se nyt mikään nuori tyttönen enää ole agilitaamaankaan. Ja kunhan Huima on hoideltu, ajattelin varata ajan vielä itsellenikin. 
 
****
Lauantaina Tomera pääsi mökille, ja illalla käytiin Kiikassa. Tällä kertaa Tomppa ei ujostellut Leimua yhtään, mutta sisällä se oli taas aika ressukka. Kun paikalle pelmahti yksi kappale lisää kääpiö-ihmisiä, Tomppa kampesi syliin ja pysyi siinä tiiviisti. Siihen se rauhoittui hyvin, mutta kun metrin pätkä alkoi jonkun ajan kuluttua ääneellä, niin Tomera hätääntyi taas. Mikä kumma noissa lapsissa oikein on niin kamalaa, kun ei Tomppa muuten mikään erityisen reppana koira ole? Onkohan sitä oikeasti joku käynyt taajamassa asuessa kiusaamassa tarhassa? 
 
Sunnuntai-aamuna Tomera rentoutti itseään karkuroimalla mökillä. Siitä on tullut kyllä viime aikoina aika mahdoton, ja kun se on niin nopea liikkeissään, niin sitä on mahdottoman vaikea hillitä. Onneksi se on sen verran laumasidonnainen, että ei kauaa viivy reissuillansa.