Sunnuntaina Tomera pääsi jäljestämään. Keli oli kostea, tuuli vähän, ja lämmintä oli noin 7 astetta. Jäljen pituus 250 metriä, kulmat 2 x oikea. Esineinä kolme keppiä, palkkapurkit keskellä ja päässä, sekä kaksi tumppua. Ikää tunti.

 
Tällä kertaa kokeiltiin pidempää janaa, jäljelle matkaa ehkä 20 metriä. Tomera lähti vähän vinoon, ja korjasin sitä. Hyvin se etsi jälkeä, mutta ehkä me palataan vielä lyhyempiin matkoihin jos päästäisiin sitten vaikka suoraan sinne jäljelle. Jälki löytyi helposti ja Tomera lähti heti oikeaan suuntaan.
 
Maasto näytti tallatulle, tiedä sitten oliko siellä peuranjälkiä vai viime viikkoisten metsänharventajien jälkiä. Tomera ajoi taas aika varovasti, vaijeri ei tahdo millään kiristyä. Mutkittelua tuli enemmän kuin viimeksi, mutta suurimmaksi osaksi taidettiin mennä jotakuinkin jäljen päällä. Nyt froliceja oli vain muutama, joten myös vaikeampi päätellä Tomeran tarkkuutta. Pari kertaa luulin Tomeran menevän ihan vikasuuntaan, ja vaikka tiedän ettei jäljestykseen pitäisi puuttua, niin puutuinpa kumminkin. Ja huomasin heti perään että Tomera oli menossa ihan jäljen päällä. Hyvin se onneksi kesti sen että sitä otettiin välillä pois jäljeltä, mutta voi että sitä pitää olla typerä. 
 
Tomera selvisi kulmista todella hyvin, ja talven aikana se on näemmä kypsytellyt myös keppien poimimista, niistä kun löytyi 2/3. Myös kumpikin esine löytyi, mutta sitten taas kummastakin ruokapurkista oltaisiin menty ohi. Loppupalkalle piti sitten pysäyttää se ja komentaa etsimään. Onkohan ne vaikeita siksi että piilotan ne sammalen alle? 
 
****
Flunssasta johtuen viikonloppuna ei sitten juuri muuta tehtykään. Jokusen kerran Tomera sai tehdä keppejä ruokapalkalla niin, että vietiin vikan kepin taakse ensin ruokakippo, ja sitten pujoteltiin hihnassa kupille. Vaikeaa on, ja Tomera selvästi paineistuu taas. Vaan jospa tuo ruokahomma auttaisi...
 
Kunnon metsälenkkejä ei viikonloppuna tehty, mutta kuopalla käytiin muutamaan otteeseen. Huima pysyy kotimetsässä ihan loistavasti lähellä, ja vaikka se lähtisi jonkun eläimenkin perään, se tulee saman tien takaisin eikä lähde edes niin pitkälle että menisi näkymättömiin. Eipä olisi Huimasta uskonut! Tomeraa sen sijaan ei voi nyt pitää irti edes kuopalla. Sitä jännittää siellä niin kovasti, että kun sen laskee irti, se häipyy horisonttiin. Onneksi sitä ei jännitä sentään niin kovasti, etteikö se tulisi enää ollenkaan takaisin... Ihme tyyppi, mitähän sille siellä kuopalla on muka sattunut? Vai voikohan koirilla olla korkeanpaikan kammoa?