Kelliksen ulkokausi alkoi hyytävässä kelissä, ja meidän lisäksi paikalla oli vain Simo.  Rata oli Olavin tekemä, pienillä esteväleillä oleva 24 esteen rata jossa oli muutama hankala paikka. Lyhyesti ja ytimekkkäästi: ohjaaja oli ihan hukassa, kunto samoin. Ei taida olla hyväksi kaahata agilitytreeneihin suoraan ratsastustunnilta. 

Tämmöinen kohta radasta jäi häiritsemään:

Me tehtiin tuossa tokan aidan jälkeen Huiman kanssa sylikäännös, ja muuten se meni kohtuullisesti, mutta kaarroksista tuli vähän pitkät, ja kun jäin itse vikan aidan "sisäpuolelle", Huima tahtoi jäädä vähän odottelemaan. Olavin versio aiheesta oli se että tokalla aidalla käännytään selin, ja pyöritetään koira kolmannesta yli. Vaan ei toiminut Huiman kanssa ollenkaan, tuppasi väkisin tulemaan tuosta kapeasta kohdasta aitojen välistä. Kuka kertoo miten muuten tämän voisi järkevästi tehdä?

****

Tomera-raukka oli ollut kolme päivää ilman kunnon lenkkiä ja muutenkin pienellä puuhastelulla. Illalla se sitten kostautui kun leikkivät Huiman kanssa ja Huima leikki aika rajusti kiipeillen Tomeran selkään ja lytäten sitä lattiaan. Siitähän Kilari-Tomppa sai aiheen raivostua, ja taas meilä matsattiin.   Minuutin makkarijäähyn jälkeen kaksikko makasi ihan rentoina kylki kyljessä sohvalla, se sentään on positiivista. Lisäksi Tomera raivosi "Kylmäverisesti sinun" -sarjan jännittävien kohtien musiikille. Aina kun tunnelma tiivistyi ja musiikki alkoi, alkoi myös Tomera raivoamisen. Välillä se kävi ikkunassakin ärhentelemässä. Yöllä se sai raivarit jollekin elukalle joka hiipparoi pihalla (tai sitten ehkä jollekin kuvitellulle hammajaiselle...). Varsinainen raivotar. 

Jostain vaan olisi saatava aikaa Tompan energianpurkuun, ei tule muuten mitään. Tänään tulinkin sitten vasta kymmeneksi töihin että saatiin edes hiukan Tomppaa juoksutettua kuopalla. Hiukan riskialtista puuhaa se on, mutta josko saataisiin siihenkin joku tolkku...