Viesti on siitä oiva harrastus, että toinen pää saa vaan jököttää paikoillaan mitään tekemättä. Flunssaisena sitä ei muuta olisi jaksanutkaan. Lentokentällä kiitoradan vierellä käytiin juoksuttamassa, eli tällä kertaa kumpikin pää ihan näkyvissä. Matkaa ehkä n. 150 metriä.
 
Tomera juoksi Peen päähän kaikki kolme kertaa oikein näppärästi, mutta toisesta päästä lähetyksessä oli vähän vaikeuksia kun joku kovaääninen lintu mekkaloi Tompan mielestä kovin kiinnostavasti. Huhuilin sille vähän toisesta päästä, ja kyllä se Tomera sitten ihan suoraan ja vikkelästi sieltä tuli.
 
****
Huima oli autossa niin surkean innokkaan näköinen, että flunssaa uhmaten ja Peeltä saadun ibusalin voimin tehtiin sen kanssa vielä ekan kerran luoksetuloa uudella systeemillä. Samalla Huima sai myös oman viestitreeninsä.   Pee kutsui Huiman luokseen, ja kun se lähti tulemaan takaisinpäin, annoin sille joko seisomis- tai maahanmenokutsun. Pari kertaa se sai tulla suoraan läpi. Pysähdyksestä se sai pallon P-nellalta. Huimalla oli tosi kivaa, ja vauhtiin nähden se pysähtyi tosi hienosti.
 
Kyllä se vaan niin taitaa olla, että Huima osaa ihan hyvin nuo pysähdykset, mutta sen hermo ei vaan pidä jos niitä pitää tehdä yhdistettynä kokonaiseen liikkeeseen. Vaan josko se siitä kun saadaan turhat paineet pois.
 
****
Kotimatkalla tuli vastustamaton kiusaus poiketa vielä Ridasjärven kentälle ottamaan paikallamakuut. Huimalle neljä ja puoli minuuttia piilossa = oikein hyvä. Tomeralle ensin vajaa pari minuttia lähellä seisten ja parilla välipalkalla (hyvä, vähän käänteli päätään) ja sitten lyhyt jättö niin että kävin auton takana piilossa. Tällä kertaa Tomera malttoi odottaa vapautustakin, tosin muistutin sitä siitä kummallakin kerralla.