Torstaina oli ekat Tiinan agitreenit, vielä vanhalla porukalla kuitenkin. Tosi mukavaa kun harjoituksena oli tällä kertaa ihan "oikea" harjoitus niiden kesän ajan tehtyjen kolmosluokan ratojen sijaan. Homma oli periaatteessa yksinkertainen – kaksi aitarivistöä vierekkäin, ja lopussa mutkaputki; ensin aidat mentiin valssaamalla puolelta toiselle, käännös putkessa ja takaisinpäin, ja seuraavalla kierroksella sama homma persjätöin. Hauskaa ja hyödyllistä!

 
Jännitti taas etukäteen ihan kamalasti että miten Tomera selviytyy, ja eihän siitä sitten taas mitään tullut. Ensi kerralla on vielä vähän kovempi paikka kun uuden koutsin lisäksi tulee vielä vieraat koirat ohjaajineen, mutta josko tämä siitä sitten taas alkaisi asettua...  Ekan kiekan valsseilla Tomera teki vähän epävarman oloisesti, mutta ihan kohtuu vauhdilla ja jonkinlaisella motivaatiolla. Toka kerta mentiin jopa niin että itseä alkoi hengästyttää, mutta sitten tuli stoppi. Vielä mentiin lelun avulla kerran homma läpi, ja sitten tauolle. 
 
Tiina käski alkaa opettaa Tompalle käteentulemista;  ensin hetsaamista lelulla, sitten esteen yli, ja kiinni leluun.  Sama homma radalle lähtiessä; ensin kunnon taistelu, ja sitten matkaan. Tarkoituksena olisi että Tomera siirtäisi "paineen radasta ohjaajaan" taistelun avulla. Ymmärrän idean, saas nähdä toimiiko käytännössä. Melkein tekisi mieli kokeilla ensi kerralla Cesarin voimaa. 
 
Toisella kierroksella Tomera oli jo ihan ahdistunut, seisoskeli vaan nuolemassa suupieliään. Jollain lailla saatiin pariin kertaan lelun avulla persjätöt räpiköityä, tosin vikalla esteellä lipsahti aina väärälle puolelle. Välillä tuli tuumaustaukoja kun Tomppa passivoitui, ja tällä kertaa se jopa vähän haki turvaa Tiinasta (mikä on kuulemma ihan ennenkuulumatonta...). 
 
Luulen että Tomppa oli tavallista surkeampana osin siksi että itseä jännitti, mutta varmaan isolta osin myös siksi että tällä kertaa muiden treeniläisten käskytys oli tavallista kovempaa ja Tomera taisi kuunnella häkissä kaikkia karjahteluja  korvat kuumina. Voi olla että ensi kerralla otan sen autosta vasta kun sen vuoro tulee. Ai niin ja viikonloppuna huomasin senkin, että nyt kun valeraskaus on virallisesti alkanut, niin Tomeralle ei maistu enää yhtään huonommat namit. Torstain treeninameina olleet nakit se sylki pois suustaan. Että eipä ollut meillä siis palkkauskaan ihan kohdillaan.
 
Tavallaan hyvä että Tomera näytti nyt surkeimmat puolensa, niin eipä varmaan ainakaan tule heti tilannetta että Tomeraa käsketään ottaa liian kovasti. Tosin nytkin Tiina ehdotti että jospa Tomera vaan vedättää kun sen häntä ei ole alhaalla. Huiman opettamana osaan nyt kyllä pidättäytyä kaikista kovista otteista... Ekan kerran kävi mielessä että jos lopettaisi Tompan kanssa tuon agilityn kanssa tahkoamisen kokonaan, mutta onneksi meillä on hallipaikka varattuna koko kaudeksi, ja Huima on vähän vanha sijaistamaan. 
 
****
Lauantaina sännättiin mökiltä heti auringon noustua agilitykentälle. Tomeralle ensin puomia, jota piti taas ensin vähän muistutella Cesarilla, ja sitten alkoi sujumaan oikein hyvin! Perään vähän helppoja muutaman esteen pätkiä, paljon leikkiä ja vähän namia. Autolle mennessä käytiin vielä varovasti kurkistamassa keinun alakontaktia. 
 
Huimalle myös vähän lyhyempiä ratapätkiä muutama ilman sen kummempaa ajatusta kuin hauskanpito, ja lisäksi niisto-persjättöjä – jota oltaisiin kaivattu edellisessä kisassa mutta ei uskallettu kokeilla – ja irtoamista namipurkille.
 
Kun on pakkomielle siitä että Tompasta tulee vielä agilitykoira, niin tehtiin iltapäivällä uusi reissu kentälle. Sama ohjelmisto, tosin puomille varastettiin joka kerta ja kontaktit olivat mitä sattuu kun en ehtinyt toiseen päähän ajoissa, mutta eipä mitään väliä! 
 
Kun Tomsku oli hyvällä päällä ja keinun alla sopivasti maksipöytä ja sen päällä vielä painopussi, niin pakkohan sitäkin oli käydä hiukan kokeilemassa. Tomera kiipesi aika korkealle Cesarin perässä, mutta hyppäsi aina pois ennen kontaktipintaa. Tehtiin näitä muutama kerta, ei haittaa jos tulee kesken alas, kunhan hiukan alkaisi tottua keinun liikkeeseen.
 
Sunnuntaina oltiin taas kentällä ennen yhdeksää. Ensin Tomeralle puomia radan osana hyppy-puomi-hyppy, ei ongelmia. Sitten koitettiin tehdä aidoilla välistävetoharjoitusta, mutta siitä ei oikein tullut mitään kun Tomppa olisi ollut kovasti vaan menossa eteenpäin eikä ehtinyt kääntyillä. Ei haittaa, fiilis pysyi hyvänä vaikka homma ei ihan onnistunutkaan. Lopuksi seitsemän esteen pätkä, joka meni  hyvin ja vauhdilla, tosin yksi aita taidettiin mennä väärin päin. Palkkana toimi aika loistavasti ekaa kertaa kokeiltu loppuun jätetty namipurkki.  Lopuksi tehtiin kepit erillisenä, ekaa kertaa Tomera pujotteli ihan itsenäisesti 12 kepin sarjan! Ei se lujaa mennyt, mutta auttamatta ja ihan oikein. 
 
Autoon mennessä poikettiin taas keinulle, ja tällä kertaa Tomera meni kontaktin yli pöydälle saakka. En kyllä tiedä huomasiko se edes koko keinahdusta kun naama oli koko ajan Cesar-purkin syövereissä. Ja sittenpä Tomera karkasi sinne ihan itse, ja teki semmoisen lentokeinun mikä nyt on mahdollista maksipöydän ja painopussin kanssa. Pienen säikähdyksen jälkeen ei enää suostunut menemään ylös saakka, mutta kiivettiin kumminkin melkein kontaktille saakka. Ei Tomppa tuntunut kovin kauhuissaan olevan, luulen että saatiin silti ihan hyvä startti keinuopintoja varten!
 
Keinun jälkeen oli pakko käydä vielä testaamassa ettei puomi ollut alkanut  pelottaa keinun jäljiltä, ja onneksi se suhahdettiin edelleen vauhdilla päästä päähän.
 
Aika mahtavan hyvä juttu että Tomera ei juurikaan koomaile agiltya itsessään, vaan sitä ahdistaa muut jutut hallitreeneissä. Kun nyt vaan keksisi millä sitä siellä avittaisi! 

Huimalle sama 7 esteen radanpätkä kuin Tompallekin, plus hiukan äänekästä kepittelyä. Viileä ilma on tuonut Huimaan takaisin keväisen vauhdin, aika kiva!
 
****
Viikonloppuna ehdittiin myös lenkkeillä reilusti – tai koirat lenkkeilivät ja emäntä raahasi painavia herkkutattikoreja pitkin metsiä. Sieniä kertyi lopulta kuusi isoa korillista. 
 
Vaikka koirat olivat ihan väsähtäneitä kun ajeltiin kotiinpäin, niin poikettiin silti  kotimatkalla Viialan koulun kentälle tokoilemaan. Kiva oli huomata että väsymys karisi kummastakin kun kentälle päästiin, on se totteleminen ehkä sittenkin aika hauskaa!
 
Huimalle ensin tunnari hajuttomilla ja omalla (oikein hyvä), sitten ruutua eri suunnista. Taas Huima tahtoi hakeutua etukulmiin, mutta pikkuhiljaa paikka parani ilman että hermo ihan kokonaan meni kummaltakaan. Lopuksi vielä paikallamakuu.
 
Tomeralle myös tunnari, ja kerrankin olin niin viitseliäs että otin sille ihan oman omankin. Hyvin sujui. Sitten putkeen palkatta liikkeestä maahanmeno (super!), liikkeestä seisominen (hyvä seisominen, mutta sitten piti edetä vielä kurkistamaan että mitä edessä olevassa kuopassa onkaan...). Lopuksi vielä seuraamista, joka oli vinoa ja väljää, mutta ihan innokasta, ja siitä sitten loppupalkka.
 
Sen jälkeen vielä parin minuutin paikallamakuu, jossa on näemmä nyt koko ajan kurkisteltava selän taakse. Nytkin edessä päin oli hevosia laitumella, joten olisi voinut olettaa että niitä pitää seurailla, mutta kun ei.
Kun nameja vielä jäi niin tehtiin vähän lyhyempiä seuraamisia  käännöksistä palkaten.
 
Aika hyvä treeni, ja Tomeraa ei näemmä vieraat paikat sinänsä häiritse yhtään. Eri asia sitten jos siellä vieraassa paikassa on vieraita koiria ja vieraita ihmisiä...
 
****
Lopuksi on pakko vielä päivittää rähinätilanne.   Pitkän hiljaisen kauden jälkeen meillä rähinöidään taas. Ensimmäinen kerta oli ihan ymmärrettävä ja omaa huolimattomuutta – jätin torstaina treeneihin mennessä  koirien iltaruokapurkit takaluukkuun häkin ulkopuolelle. Purkeissa oli niin huonot kannet että Huima sai ne kielellään auki, ja tästähän Tomera tietenkin hermoistui. Onneksi auto oli jo parkissa, niin että  sain Tompan nopsaan häkistä ulos.
 
Toinen matsi tuli mökillä. Olin sisällä juomassa aamukahvia kaikessa rauhassa  kun kuulin että ulkona tapellaan. Positiivista asiassa oli se, että kun ovelta karjaisin Tompalle, se irrotti hampaansa Huimasta. Kun kävelin lähemmäs, se hyökkäsi taas Huiman päälle, mutta olipa eka kerta kun karjunnalla on mitään vaikutusta. Tällä kertaa tappelu tuli jostain kompostikasasta löytyneestä ihanuudesta.
 
Kummallakaan kerralla Huima ei tapellut vastaan, vaikka ennen on aina saanut irrotella sitäkin Tomerasta. Miksiköhän se nyt alistuu Tompan rökitettäväksi, onko niiden asemat nyt lopullisesti keikahtaneet toisin päin? Mökillä Huima luimi matsin jälkeen pitkään, ja tahtoi takaluukkuun turvaan Tomeralta. Voi sitä – toivottavasti rähinöinti nyt vähenee jos Tomeran asema selkiytyy...