Kun Tomera oli ollut vaihteeksi pari päivää yskimättä, uskaltauduttiin Järvenpäähän tokokurssin toiselle tunnille. Pysyteltiin kaukana muista ja tehtiin viimeiseksi, mikä olikin ihan hyvä koska seuraavana yönä Tomera yski enemmän kuin kertaakaan aiemmin. 

 

Ennen omaa vuoroa tehtiin paikallamakuuta varsinaisen rivistön takana ja kauempana sivulla. Tomera makasi sen aikaa kun muut istuivat, ja vielä muiden paikallamakuunkin ajan. Aikaa muutama minuutti, yksi välipalkka. Ei välittänyt muiden vapautuksista tai käskytyksestä, hiukan pää pyöri mutta muuten oikein hyvä. Makuulle meneminen on nykyään myös oikein ripeä ja hyvä. Sitten  päälle vähän kontaktia ja seuraamista, kaikki ihan ok.

 

Sitten Tomera takaisin autoon, ja ennen omaa vuoroa vielä vähän tekemään häiriöruutua. Ruudun vieressä oli ylimääräinen törppö, ja toisella puolella kapulaämpäri ja sen vieressä maassa pari kapulaa. Tomera lähti ruutuun, huomasi kapulat, ja poimi suuhunsa painavan puukapulan.   Se ei ole ennen halunnut nostaa painavaa kapulaa, joten sinänsä ihan kiva.   Toinen kerta ruutuun namipurkille; ok, ja lopuksi tyhjään ruutuun ja pallo perään, ok.

 

Sitten jäätiin katsomaan muiden treenejä ennen omaa vuoroa, ja tässä kohtaa Tomppaa taisi taas alkaa vähän jännittää kun hilseilikin pikkuisen. Saattaa tietenkin olla että aloittelee karvanlähtöäkin kun vaikutti muuten aika rennolle. Tuo istuminen ja katseleminen on kyllä Tompalle aika huono juttu, se ei jännitä yhtään niin paljon jos kävellään tai tehdään jotain. Harmi kun ei olla päästy ryhmätreeneihin koko kesänä, se kyllä näkyy nyt!

 

Kun meidän vuoro tuli, oli oma asenne jo vähän epävarma ja hiukan arvelutti että tuleeko mistään mitään. Sillä asenteella kun lähtee tekemään, niin ei taatusti tule! Vuoro tuli myös niin nopeasti että en ehtinyt kunnolla virittelemään Tomppaa uudelleen. Ensin tehtiin seuraamista, ja se oli kyllä meiltä kummaltakin ihan yhtä flegmaattista. Kun vähän reipastin omaa tahtia ja tehtiin perusasentoja väliin, niin  homma parani, mutta eipä siitä mitään super-reipasta kyllä tullut. Sinänsä kuulemma seuraaminen on ihan hyvää silloin kun Tomsku oikeasti keskittyy siihen, mitä nyt käännöksissä on vähän väljyyttä varsinkin näin fleguillessa. Eteenpäin palkkaaminen on hyvä, pitää vaan heittää namia enemmän oikealle etuviistoon.

 

Seuraamisen jälkeen tehtiin kaukoja, ja tässä Tomppa näytti jo aika paineistuneelle ja väsähtäneelle. Teki se silti, avo-kaukot parin metrin päästä ihan hyvin, ja voi-kaukojakin parilla tuplakäskyllä... Muut vaihdot hyviä, mutta seiso-maa vaatii vielä liikerataharjoitusta, on päässyt  näemmä unohtumaan.

 

Neuvoksi saatiin että Tomeraa ei saa päästää liian helpolla. Ei saa houkutella tai helpottaa harjoitusta – se opettaa vain passivoitumaan. Tämä on ollut tiedossa, ja kuinka ollakaan olen silti sortunut juuri tuohon! Nyt alkaa ryhtiliike! Kaipa sille Tomerallekin voi sanoa jos se tekee väärin, ja komentaa sen uuteen yritykseen ilman hyvittelyjä ja hyssyttelyjä, tai sanomatta silti pahasti. Koitetaan ainakin. Luulen että kohtelen Tomeraa vähän nössömpänä kuin mitä se oikeasti onkaan. 

 

Seuraamista voisi harjoitella niin että heti liikkeellelähtö hölkäten, ja muutaman asekelen jälkeen palkka. Ja niitä käännöksiä ja niistä palkka, sekä paljon vaihtelevaa seuraamista. Ei palkkoja huonoista suorituksista, mutta hyvistä jättipalkkoja. Ei mitään ihmeellistä siis, mutta varsin hyvään kohtaan tuli nyt muistutus siitä että sitä saa mistä palkkaa...  Voisi kokeilla myös mitä Tomppa tuumaa sivupalkasta – ei ehkä ruokapalkalla, mutta jollain superkivalla lelulla. 

 

Olin ihan tyytyväinen siihen että Tomppa esitteli kehäkoomansa tokokurssilla, silloin se todennäköisesti koomailee tällä tyylillä myös kokeessa. Nyt päästään puuttumaan asiaan, ja toivottavasti saadaan tehdyksikin sille jotain. Kotona kaksin treenatessa Tomera on yleensä ihan innokas, vaikeudet alkavat aina jos joku on katsomassa ja ohjurille tulee paineita.  Ja sitten ne hormonit, nytkin sillä alkaa olla jo nisät taas turvoksissa seuraavaa valeraskautta varten.

Epävarmalle koiralle pitää olla myös selvät rutiinit!

 

Ohjatun treenin jälkeen tehtiin Tomeran kanssa vielä vähän – yllätys yllätys – seuraamista. Ensin leikittiin patukalla (varovasti yskän takia), sitten näytin sille loppupalkkapurkin, ja sen voimin tehtiin pitkä pätkä varsin hyvää seuraamista. Tomppa nosti taas häntänsä pystyyn ja teki  ihan reippaasti.

 

***

Tompan jälkeen treenattin Huiman kanssa seuraamista, liikkeestä istumista ja luoksetuloa. Kaikki meni hyvin, ja ihan alkoi itseäkin huvittaa omassa asenteessa tapahtunut muutos kun otin Huiman autosta. Miten sitä voikin muuttua koiran mukaan noin totaalisesti surkeasta laahustavasta rahjuksesta iloiseksi, reippaaksi ja itsevarmaksi tokoilijaksi? Eipä ihme jos koiratkin reagoivat moiseen. No, tietty heti kun Tomppa reipastuu, sekin saa iloisemman ohjaajan... siis se sama noidankehä mikä meillä oli kyllä joskus Huimankin kanssa!

 

***

Kotiin päästyä tehtiin vielä kunnon lenkki takametsässä, ja Tomerakin sai olla kuopalla irti. Se oli ihan pirteä, ja illalla pienen levon jälkeen otettiin vielä ensin kokonaisena liikkeenä hyppy ja perään pidempi pätkä seuraamista taskussa odottavilla broilerinkoivilla. Hyppy oli hyvä, seuraamisessa sain patistaa sitä muutaman kerran lähemmäs. Mutta ihan ok siis kuitenkin siihen nähden miten vähän on tehty liikkeitä palkatta putkeen.

 

***

Olikohan päivän rasitukset sittenkin Tomeralle liikaa kun yöllä heräsin taas yskimiseen? Tällä kertaa yskänpuuska kesti monta minuuttia ennen kuin meni ohi, ja heti herättyään se yski taas. Aamulla soitin ensin kaupungineläinlääkäriin, jossa käskettiin odottelemaan vielä jokunen päivä ennen kuin tutkitaan, ja sen jälkeen soitin eläinlääkäriasemalle jonne sain ajan ensi maanantaille. Kummatkin pelottelivat puhelimessa, että öinen yskiminen on sydänvian oire. Toivottavasti ei nyt sentään, mutta joku syy tähän köhään olisi kumminkin jo kiva löytää.