Viikonloppuna Huima voi pahoin. Heräsin yöllä siihen kun se oksensi täysin sulamattomat puoli kiloa kasvissosetta ja lohimössöä makkarin nurkkaan. Parin tunnin päästä se ilmoitti että nyt tulisi toisesta päästä, ja piti nousta päästämään se pihanperälle. Vielä aamullakin se oli ihan vesiripulilla. Attapektin, nutrisalin ja ankaran metsälenkkeilyn jälkeen tuotokset olivat jo onneksi ihan priimaa. Mitä lie kitaansa vedellyt taas.
Lauantaina Tomppa pääsi haistelemaan kisatunnelmia Remon daamina Roturaceen, jonne ennätettiin sopivasti juuri kun Taika mudijoukkioineen oli kiipeämässä korkeimmalle pallille. Jäätiin joksikin aikaa katselemaan kun minit juoksivat, ja vaikka Tomppaa jännitti kovasti, niin se olisi halunnut tutustua jokaiseen ohikulkevaan koiraan. Ja kun ihmiset päästävät koiriaan niin holtittomasti nuuskimaan, niin toivonpa tosiaan että kennelyskä ei tartu ennen kuin oireilu alkaa...
Roturacesta lähdettiin Usmiin lenkille, ja Tomppa löysi sieltä vuosikymmenen parhaimman hajuisen kakan. Se oli iso, varsin tuoksuvainen, ja siinä oli joukossa marjoja. Tarkempaa analyysia en kyennyt tekemään, mutta löyhkästä päätellen se ei ainakaan kenenkään kasvissyöjän pyllystä ollut. Jos Tomera vaan olisi tiennyt mikä show parfymoinnista seuraa, se olisi varmaan jättänyt homman väliin. Ensin Tomsku-parkaa hinkattiin kypärälammessa, ja sitten mentiin Usmiin kahlaamaan ja hankaamaan vielä lisää. Ja arvata saattaa mikä haju tarttuu käsiin kun hankaa kakkaa ilman saippuaa... Kotona Tomera pääsi vielä suihkuun ja Tresemme-käsittelyyn, ja sen jälkeen se tuoksuikin ihanasti pelkästään kukkasille.
Illalla Tomera alkoi sitten kakomaan, ja jatkoi vielä satunnaisesti sunnuntainakin. Lenkkeiltiin kumminkin ihan normaalisti, tai ehkä vähän normaalia rankemminkin kun kaksikko lähti taas vaihteeksi jonkun onnettoman eläimen perään. Huima palasi reissusta ensimmäisenä, ja juoksi suoraan mutaojaan makuulle. Muta oli niin paksua velliä ja sitä oli niin paljon, että Huima ei meinannutkaan päästä sieltä enää ylös! Näin jo sieluni silmin miten Huima kohtaa loppunsa mudassa jos joskus en ole sitä näkemässä ja sieltä kiskomassa ylös. Tomera suvaitsi saapua muutaman minuutin päästä, ja juoksi suoraan samaan mutaojaan – juomaan sitä mutaa. Onneksi sillä on kestävä pakki. Ja kaiken tämän jälkeen oli illalla luvassa taas paskaisten koirien jynssäämistä. Pitäsiköhän noille kohta ostaa ihan koiranshampoota?
Viime yönä heräsin siihen kun Tomppa köhi ja yökki. Kai se nyt vaan on uskottava että meillä on ensimmäistä kertaa kennelyskäpotilas. Harmi vaan kun huomenna olisi alkanut tokokurssikin, taitaa mennä sitten melkein kokonaan sivu suun. Ja toivotaan että ei ehditty tartuttaa Keteä, Lediä, Remoa tai Taikaa!
Kete kävi perjantaina kylässä, ja kun Tomeraa taas väsytti, saivat viihdytyksestä vastata Ledi ja Huima:
Leiki nyt mun kaa!!
Remosta tuli taas tappelu kun Tomppa ei sietänyt sitä että Huimakin leikkii, joten Tomppa teljettiin tarhaan siksi ajaksi kun Remo ja Huima leikkivät pihalla:
Kommentit