En perunut Tompan lääkäriä, kun olin varma että yskä alkaa uudelleen heti jos perun ajan.   Käytiin sitten terveystarkissa ja hakemassa interceptorit vastaisen varalle.
 
Olin varma että Tomppa pistää hanttiin heti kun huomaa minne ollaan menossa, mutta kyllä se neliveto päällä ryntäsi sisään eläinlääkäriasemalle. Oli varsin touhukas odotellessa,  ja sille räyhänneeseen harjakoiraan suhtautui ystävällisen uteliaasti. Tutkimushuoneeseenkin Tomera vielä tuli, mutta pöydällä alkoi sitten jo epäilyttää.
 
Kuume mitattiin, keuhkot kuunneltiin ja kurkkuun ei  todellakaan katsottu. Ihan hyvä että vaiva meni itsekseen ohi, kun nielun tarkastamiseksi Tomera olisi pitänyt rauhoittaa. Huimalta on muistaakseni nielutulehdus löydetty ihan vaan leuat auki kampeamalla, mutta Tomeran kanssa ei kyllä onnistu. Ei se nyt varmaan purisi, mutta ei sen leukoja kyllä aukikaan saisi.
 
Pöydältä tullessa Tomppa oli vielä vähän tarkkailulinjalla, mutta heti kun lähdettiin huoneesta ulos, se alkoi taas tutkia paikkoja, kävi tervehtimässä hoitajaa ja sai nameja. Olipa aika reipas potilas!
 
Painoa on tullut vähän lisää, mutta ei tuo hippiäinen vieläkään kauheita paina – vaaka näytti 17,3 kiloa. Laiha se ei enää ole, mutta eipä sille kasva kunnon lihaksetkaan. Maratoonarin ruumiinrakenne, siis.
 
Kun oltiin kerran kaupungissa, niin käytiin samalla taas keskustalenkillä. Joku teinityttö ihastui Tomeraan ja tuli tutustumaan, Tomera näytti ensin ihan innokkaalle, mutta sitten päättikin että on paras varoa ja pakitti kera ouououn. Tytöllä oli onneksi omia koiria eikä moisesta hätkähtänyt, vaan alkoi käskyttää Tomeraa maahan, istumaan, ja seisomaan takajaloillaan (!). Tottahan Tomera nappulapalkalla temppuilee kenelle vaan.   Tomeran ensireaktio on monesti vieraisiin ihmisiin juuri tuo ouou-ulina, mutta puolen sekunnin päästä se on kuitenkin jo tutustumassa, ellei ole saanut vastapuolta pelästymään. 

 
Kotiin päästyä lähdettiin vielä kuoppalenkille, ja olinhan tyytyväinen kun kumpikin koirista pysyi nahoissaan irti ollessaan vaikka kuopalla juoksenteli iso  koira joka tuli aika lähelle uhoamaan. Huima olisi mielellään varmaan lähtenyt tarkastamaan tilannetta lähempää mutta uskoi kun sanottiin, ja Tomera rallatteli vaan ympäriinsä eikä kovin edes huomioinut koko mölyävää vinttaria. Kaupungissakin koiraohitukset tehtiin löysin hihnoin, on ne välillä vaan aika hienot koirat!
 
Tomera on taas vähän aikaa ollut jotenkin paljon reippaampi ja itsevarmempi kuin mitä se välillä oli, onkohan se taas hormoneista johtuvaa (ei pitäisi kun valeraskaus kohta päällä), vai saakohan se itsevarmuutta noista meidän sosiaalistamisharjoituksista? Sekin varmaan vaikuttaa että ilmat ovat viilenneet ja on taas enemmän virtaa.