Ei taida tuosta meidän Tomerasta olla jalostuskoiraksi. Tänä aamuna se vihdoin ja viimein synnytti, ja tuotos ei ollut kummoinen. Hyvän kokoinen pentu kyllä, mutta karvaton, oranssi ja röhki kummallisesti. Eikä Tomera osoittanut oikein äidinvaistoakaan kun ei ollut millänsäkään kun viskasin pennun kylmästi olkkarin lattialle.

Synnytyksestä huolimatta pikkukoira on ollut kovin reipas, iloinen ja hyväntuulinen. Huimakin on ollut sen suosiossa, eikä mitään merkkejä eripurasta ole ollut. Lenkillä se bongailee edelleen sopivia kolosia, taitaa suunnitella pesän siirtämistä sängystä luolakoloon. Niinhän se mummunsakin aikoinaan, ja Huimahan tyyntyi vasta kun pentuhuoneeseen rakennettiin sille oma luola. 

Yhtään ei olla treenailtu vaikka Huiman tassukin alkaa olla kunnossa. Muutaman päivän Huima sai kulkea ulkona hihnassa ja sukka jalassa, haavan suojana lisäksi sinkkivoidetta. Eilen se juoksenteli ekaa kertaa vapaana sukatta ja haava oli ihan hyvän näköinen spurttailunkin jälkeen. Toivottavasti selvittiin vaivasta näin vähällä. Tomerakin on pysytellyt lenkeillä maisemissa, se kun tottelee aika hyvin kunhan sitä vaan muistaa vähän vahtia...