Loskasäällä ei huvittanut tokoilla, joten mentiin pitkästä aikaa viestihommiin Rutikalle. Tomppa aloitti, sille valkkasin juostavaksi tienhaarasta rantaan n. 250 metrin pätkän, ja oltiin kuljettu reitti läpi jo etukäteen pissalenkillä. A – B väli oli alle 200 metriä, ja C:lle n. 60 metriä. 

 
Tällä kertaa vein ensimmäisen kerran itse Tomeran ekaan lähetyspisteeseen, ja aiotun lähetyskohdan tienoilla se alkoi jo itsekin ehdotella että voisi lähteä jo takaisinpäin. Hurjan hyvin siis lähti, samoin tuli takaisin päin. Vauhtia oli, eikä B-pisteessäkään juuri himmailtu, sen mitä nyt pimeässä pomppivasta valosta saattoi päätellä. Seisoin odottamassa puun kyljessä, en tiedä näkikö Tomera miten pitkältä, mutta ainakin se tuli suoraan perille. Kivaa oli, ja mennen tullen piti tarjoilla kovasti seuraamista. 

 
Taika teki saman pätkän + lyhyemmän paikkauksen päälle, ja sen jälkeen seniorikoirat pääsivät töihin. Nuutti jäljesti eksyneen mummelin (olen näemmä siirtynyt täti-vaiheesta suoraan mummu-vaiheeseen…), ja Huima etsi metsästä kadonneen viestiharrastajan. Autosta löytyi Huimikselle vielä irtorullakin, ja kyllä se taas etsi ja ilmaisi hienosti! Ainoa vaan että en meinannut saada sitä etenemään "keskilinjalla", se kun olisi tiennyt jo mistä kadonnutta pitäisi etsiä ja löi tapansa mukaan liinat kiinni…

 
Päällepäätteeksi tehtiin vielä omin nokkinemme puolen tunnin metsälenkki, ja pitäneekin tästä lähtien harrastella aina ennen lenkillelähtöä, kun Tomeraa myöden kummatkin pysyttelivät säällisellä etäisyydellä!

* * *

Tiistaina pihatokoiltiin ihan pikkuisen myrskysäässä. Pnella opetti Tomeralle noutoa, ja Huima räpelsi tunnarikapuloiden kanssa ja haukkui luoksetuloa odotellessa. 

 
Tomppa kiikutti pari - kolme kertaa saalistamaansa kapulaa – ikkunasta vakoiltuna se ekan kerran jälkeen puisteli itsensä ihan kuin olisi itsekin kauhistunut että mitä oikein tuli tehtyä.   Kauheita hepulikierroksia se veti myös, kai sillä oli osin kivaa, ja osin ihan kamalan jännnää!