Perjantaina oli agilityn tehotreenit kun paikalle ei ilmestynytkään meidän lisäksi ketään muita. Onneksi olin ilmoittanut Huiman rästimään, joten Tomeran ei tarvinnut painaa yksi ihan koko tuntia. 

Harjoitus oli Huimalle taas jotakuinkin pahin mahdollinen, eli takaakiertoja. Seitsemän aidan harjoitus tehtiin edestakaisin takaakierto-valssi, takaakierto-valssi -systeemillä. Tai siis olisi pitänyt tehdä. Kumpikaan ei tainnut mennä kertaakaan ihan oikein, Tomppakin kun kaatoi parhaalla yrityksellään puolivälin jälkeen aidan siivekkeen päälleen.

Tomera sai tehdä ensiksi, ja se oli huomattavasti kevyempi ohjattava kuin diesel-mummunsa. Ja kuulemma ohjasinkin kumpaakin ihan eri lailla – mikä selittyy sillä että Tomppa irtoaa paremmin (joskaan ei ihan hallitusti...), ja Huima taas on koko ajan minussa kiinni. Huiman ohjaus oli siis sitä että kurkotin kädellä ja yläkropalla siivekkeen taakse, enkä saanut millään kättä ja lantiota pysymään aloillaan. Välillä Tiina sitoi kädet hauisten kohdalta kroppaan kiinni, mutta lentoonhan ne lähtivät heti kun taas vapauteen pääsivät. Ensi kerralla pitäisi varmaan ottaa videokamera mukaan että näkisi kaikki omat huitomisensa...

Tomppa oli aika kivalla tuulella, ja meni hyvin siihen saakka kunnes ohjasin sen päin aidansiivekettä. Unohdin että valssin sijasta pitikin päässä tehdä kuljetus, ja kun aloin korjaamaan niin Tomera rysäytti suoraan päin siivekettä. Siitä se vielä jatkoi pari estettä eteenpäin, ja alusta uudelleen vaikka fiilikset selvästi menivätkin. Kaatunutta estettä se ei suostunut menemään ennen kuin tehtiin se ensin muutaman kerran hihnassa, ja sen jälkeenkin kun se taas teki sitä ilman hihnaa, se kaarsi siivekkeen laajalla kaarroksella. Mutta yllättävän hyvin se kumminkin kasasi itsensä, hyvä Tomppa!

Huiman vuoron ajan Tomera odotteli seinässä omaan rauhalliseen tyyliinsä. Ihan loppuajasta se alkoi järsiä hihnaansa, mutta siihen saakka näytti suht tyytyväiselle. Sille teki varmaan hyvää katsella kun Huiman kanssa puuhattiin, ja vielä kun meillä oli kaikesta hinkkaamisesta ja tuskittelusta huolimatta kivaa! Nameja meni kaksi isoa pussillista ja Huima kävi vielä kassista ryöväämässä loput. Kivasti se Huimakin jaksoi, se oli "radalla" yhteensä varmaan 45 minuuttia – josta tietenkin suurin osa meni Tiinan luennointiin. Vikojen neuvojen aikana Huima ehti käydä haikailemassa aidan takaa toisen puolen ihania noutajia, ja häiriköimässä häkissä odottanutta Tiinan koiraa. Lopuksi se olisi mennyt moikkaamaan seuraavan ryhmän koiria. Mummu nyt vaan on iloinen mummu.