Turhauttaa,

• kun Tomera ei muka edisty tarpeeksi rivakasti agilityssä
• kun ohjaaja on mestaripaineistaja ja koirat mestaripaineistujia
• kun ei vaan osaa ohjata sujuvasti
• kun Tomera ei osannutkaan keinua ekalla yrittämällä (no onpa ihme!)
• kun aina joku irtokoira tulee treenatessa häiriköimään
• kun sunnuntain treeneistä ei saa muuta irti kuin häiriötä, ja sitä taas tarvitaan
• kun paikallamakuu on mennyt kummaltakin koiralta ihan pipariksi
• kun olisi ollut kiva mennä Huiman kanssa tokokokeeseen, mutta ei käy kun paikallamakuu on mitä on
• kun ei ehdi tehdä kaikkea mitä pitäisi tai haluaisi
• kun Tomera on niin herkkä häiriintymään vieraista koirista ja ihmisistä
• kun Huima ei malta rauhoittua vaikka sitä kuinka koitetaan harjoitella
• kun homma ei etene 
• kun turhauttaa, ja tietää että se turhautuminen ei ehkä auta yhtään.

Huh, auttaakohan jurputus turhautumiseen? Onneksi nyt on tiedossa niin tiivis ylityöviikko, että ei ehditä tällä viikolla treenata yhtään mitään – tai ainakaan melkein mitään. 

*****

Perjantain agitreenit olivat aika kivat – vaikka paikalla oli kaksi vierasta isoa koiraa, Tomera ei ottanut mitään paineita niistä eikä oikein mistään muustakaan (paitsi huonosta ohjauksesta ). 

Eka harjoitus oli taas vähän samantapainen valssiharjoitus mitä on ollut ennenkin, tällä kertaa aitarivistöä mentiin vaan "pitkittäin", ja käytiin kääntämässä vikalla aidalla (vienti, ei valssi). Ja nyt lähdettiin Tompan kanssa liikkeelle yhtä aikaa, eikä jääty junnaamaan ekan esteen taakse jäämistä. Alku oli sinänsä paha kun edellinen treenaaja oli kakannut radan varteen, ja kun tultiin sisään Tiina suihkutteli juuri desinfiointiainetta lattialle. Se oli Tomerasta aika kamalaa ja tosi epäilyttävää. Hyvin se pääsi siitä kyllä yli, ja kävi jossain välissä nuuskuttelemassa vielä sen lattian kohdan ja jatkoi sen jälkeen ihan iloisesti hommia.

Itse harjoituksessa  lipsahdettiin välillä ihan vähän muualle kuin minne piti, mutta nyt touhu alkoi jo näyttää lupaavasti agilitylta. Oma ohjauskin oli vähän sujuvampaa kuin mitä se on pahimmillaan ollut, mutta kuulemma pitäisi käyttää enemmän ja aikaisemmin vastaista kättä noissa valsseissa. Medi-korkeuksilla mentiin edelleen.

Ekan pätkän tehtyämme tapahtui sitten jotain ihan uskomatonta – Tiina halusi näyttää miten harjoitus ohjataan oikein, otti nameja käteen  ja teki koko seitsemän esteen hässäkän Tompan kanssa ihan tuosta vaan! En olisi kyllä uskonut että Tomera suostuu kenenkään vieraamman kanssa menemään, saati että se näyttäisi vielä niin rennolle ja tyytyväiselle. Toisaalta ihan kamalan masentavaa miten onnistun sössimään tuommoiset helpohkotkin harjoitukset niin että Tomeraa vaan ahdistaa. 

Toisella kierroksella tehtiin välistävetoja, ja taisikin olla Tomeralle aika lailla eka kerta. Paras puhti Tompasta oli jo poissa, mutta hidas vauhti auttoi sitten taas siihen että mentiin heti ekalla kerralla harjoitus ihan oikein.  Tässä oman ohjauksen kökköys näkyi vielä paremmin – olen tottunut Huimaa jyräämään omalla kropalla ja avittamaan vielä vähän mutkittelemalla nuo välistävetokohdat. Huima on siihen tottunut eikä ole millänsäkään, mutta ihan selvästi Tomppa ahdistuu moisesta brutaalista ohjaustyylistä, herkkä paimentyttö kun on. Pelkkä mutkittelun lopettaminen auttoi, ja kun ohjauksen vielä hoiti pelkällä vastaisella kädellä vetämällä ja tuuppaamalla, Tomera silminnähden rentoutui. Mutta että voi olla vaikeaa muuttaa takaraivoon iskostunutta ohjaustyyliä!

Aika paljon saatiin kerrankin treeneissä tehtyä, kyllä se vaan taitaa olla niin kuin Tiina sanoi, eli kerta kerralta menee paremmin. Kyllähän Tomera väsähti aika nopeasti, mutta luultavasti se oli enemmän semmoista rankan aivotyön aiheuttamaa väsähdystä. 

*****

Lauantaina hallivuorolla aloitettiin Tompan kanssa vauvakeinulla. Pelottavaahan se oli kuin mikä, eikä todellakaan päästy yli,  mutta ei siitä mitään traumojakaan jäänyt. Avustajaa taidetaan tarvita tähän hommaan. Puomi tehtiin päälle muutman kerran varmistukseksi siitä että mitään katastrofia ei sattunut. 

Sitten tehtiin paikallamakuu (hyvä ja helppo), kaukoja niin että Kete ja Rohmu leikkivät suoraan Tomeran nenän edessä (häiriöön nähden superhyvä!), vähän seuraamista ja askelsiirtymiä. Tomera oli koko treenin ajan aika rento, touhuaville tytöille se kyllä taas haukkui vähän liikkeiden välissä.

Huimalle seuraamista seinän vieressä ja seinää päin (ei mitään ongelmaa),  liikkeestä istumista, pöydältä vauvakeinulle ja luoksetuloa (1 x ok). Paikallamakuu aluksi yksin, vähän aikaa sakemanniseurassa, ja loppu vielä yksin. Ja – yllätys yllätys – taas Huima yritti nousta kesken kaiken. Huima näyttää ihan sille kuin vain unohtaisi mitä on tekemässä, mutta kai sitä joku (=minä) sitten ahdistaa.   Nousemisen jälkeen makasi vielä aika monta minuuttia, vähän piiippasi mutta muuten ok.

*****

Sunnuntain Kelliksen treeneissä Tomera teki saman tempun kuin Huima, nousi sen jälkeen kun olin käynyt antamassa sille välipalkan. Ei näyttänyt mitenkään kauhean ahdistuneellekaan kun makasi rivin päässä vähän pidemmän välimatkan päässä vieruskaverista. Tosin paikallamakuun aluksi joku koira lähti viilettämään rivistön toista päästä rähinöimään toisen koiran kanssa, mutta ei Tomera näyttänyt siitä kovin itseensä ottavan. Ekan kolmen minuutin paikallamakuun jälkeen otettiin Tompan kanssa vielä toinen minuutin makuu kun toiset istuivat. Käväisin nopeasti piilossakin, ok. 

Huima sai tulla Tompan paikallamakuun jälkeen tokoilemaan, ja kun otin sen kanssa erikseen syrjemmällä paikallakuun, niin eikös se taas noussut. Kyllä potuttaa, ja taitaa olla niin että mitä enemmän homma potuttaa, sen herkemmin koirat nousevat… Makoiltiin sitten hyvä aika vielä niin että treenaajia oli edessä ja takana ihan lähellä, mutta Huima makasi ihan rauhassa. (Kotona tehtiin vielä häiriöharjoitus niin että heittelin palloa ja namia ihan sen kuonon edessä, ja kävelin sen yli, eikä ollut mitään ongelmaa pysymisen suhteen. )

Omaan tahtiin tehtiin kaukoja rapulla, sitten yhdessä muiden kanssa seuraaminen, itseksemme ruutu ja sitten taas koiran vaihto. 

Tomppaa en vienyt ryhmään tällä kertaa ollenkaan, vaan tehtiin sivussa omia juttuja. Kentälle tullessa meinattiin saada bortsu kimppuumme, mutta onneksi se totteli heti ohjaajansa kieltoa. Tomera suhtautui yllättävän coolisti. 

Tompallekin ensin taas paikallamakuu joka ihan ok, sitten kaukoja, aika jees. Seisomisen ja maahanmenon pysymistä – häiriöön nähden ok tämäkin. Lisäksi lelulla nopeita maahanmenoja –> tosi hyviä ja oikein hyvin myös leikki. 

Luoksetuloa mentiin tekemään vähän kauemmas, ja taidettiin saada juuri sopiva etäisyys muihin kun Tomppa malttoi pysyä odottamassa ihan hyvin, ja tulikin vielä melkein yhtä ripeästi kuin muuallakin treenatessa. Lopuksi vielä pitkä seuraaminen palkatta ja siitä sitten loppupalkka.

Hitaasti me Tomeran kanssa edistytään, mutta ihan selvästi eteenpäin mennään! Toivottavasti kukaan ei tykkää pahaa siitä että tehdään ohjatuissa treeneissä omiamme, mutta kun varsinkaan Tomeran kanssa ei nyt kerta kaikkiaan ole mitään järkeä treenata noin että kaikki tekevät samaa asiaa samaan aikaan käskytettynä ja kokonaisina liikkeinä. No en kyllä tiedä että kenelle noista on muuta iloa kuin hyvä häiriö.    Huiman kanssa nyt on ihan sama mitä siellä tehdään, sille nuo treenit on kai enimmäkseen lystinpitoa.

*****

Kumpanakin päivänä päästiin onneksi treenauksen ja pihahommien ohessa nollaamaan nuppejamme metsään Remon kanssa. Varsinkin Tomeralle nuo lenkit tekevät tosi hyvää, selvästi se nauttii Remon kanssa juoksemisesta vaikka Remon kiilailu välillä ärsyttääkin sitä. Huimakin on taas rentoutunut näillä kaverilenkeillä, eilen se tosin ahdistui heti kun kumpikin koira oli kiinni, ja Remo kävi lähentelemään Tomeraa. Fiksu mummu, se kyllä muistaa mitä tuosta voi seurata. Ja heti se rentoutui kun Remokin otettiin kiinni.

*****

Saas nähdä miten meidän otsalamppulenkkien käy, kun naapuri kertoi että takametsän peurat ovat huvenneet kun nurkissa pyörii niin paljon ilveksiä. Mitäs jos ne peurojen puutteessa alkavatkin ahmia porokoiria?