Putkari sai viimein kaivonpumpun sulatettua, joten ehkä tässä voi pikkuhiljaa alkaa orientoitumaan muuhunkin kuin vedenkäytön suunnitteluun. Ollaan aloiteltu varovaisilla olkkaritokoilla – Huimalle kaukoja ja "luoksetuloa", ja Tompalle perusasentoja eri suunnista, askelsiirtymiä, kaukoja ja liikkeestä seisomista.

Huima – yllätys yllätys – sähläsi ja iloitsi päästessään vähän puuhaamaan, ja Tomppakin olisi jo enemmän kuin innokas harrastamaan. Tauon jälkeen sillä tuntuisi kyllä olevan enemmän sitä intoa kuin taitoa. 

Liikkeestä seisominen Tompalla on kertakaikkisen kateissa. Niin kauan kun peruutan sen edellä se osaa seisahtua, mutta heti kun käännän rintamasuunnan, se seisomisen sijasta istuu tai arpoo peräkkäin kaikkea mahdollista. Näihin pitäisi alkaa nyt ihan tosissaan panostamaan, ja ottaa mukaan myös joku virittely. Eiköhän niistä sitten irti päästä jos joskus eeveeällään saakka satuttaisiin joutumaan, siitä ei ehkä tarvitse olla ensisijaisesti huolissaan. 

* * *

Huiman selkä on vaikuttanut olevan suht ok, ja ollaan liikuttu ihan normaalisti. Luotan siihen, että se kyllä ilmoittaa sitten kun ei halua lenkkeillä. Maanantaina ja keskiviikkona käytiin kelkkailemassa, ja alkumatkasta vauhti on aina aika karmaiseva kun en tahdo saada valjakkoa millään hallintaan. Jonkinlainen hidastuskäsky voisi olla aika kiva. Ohitettiinpa maanantaina matkalla yksi hitaampi huskyvaljakkokin.  

Tomppa on saanut olla pikkuisen taas irti takametsässä, ja se pysyy (ihme kyllä) vauhdista huolimatta hirmu hyvin tallessa. Piha-pissoilla olen kyllä vahtinut sitä kuin haukka, enää en jätä sitä sinne vahtimatta hetkeksikään, kun se keksi joulun alla hävitä jäljille vähän turhan pitkäksi aikaa. Onneksi saadaan aina omasta takaa jälkikoiran perään – tai ainakin niin kauan kun eivät keksi kadota kahdestaan.

Työpäiväjärjestelyt ovat pakkasten kestäessä nyt sellaiset, että Tomera pääsee tarhaan kun kerran sinne haluaa, ja Huima loikoilee sisällä sohvalla. Onkohan nuo muka jotain sukua keskenään?

Huiman messarikeikan videot löytyivät netistä, niissä ei kyllä kovin katsomista ollut.