Kohtalaisen järkyttävä lääkärireissu takana, mutta josko tästä selvittäisiin kunnialla. Ensi töikseen lääkäri löysi Huimalta mädän poskihampaan, joka poistetaan ensi perjantaina. Leikkaus on sinällään aika iso, kun mukana pitää ottaa myös vähän leukaluuta.

Huimaa taivuteltiin ensin pöydällä, ja löydettiin se sama polven löysyys jonka osteopaattikin totesi, sekä lisäksi naksuva kyynärä ja aristava selkä. Sitten Hui rauhoitettiin ja vietiin kuvattavaksi päästä jalkoihin.

Pääsin mukaan kuvaukseen rauhoittelemaan Huimaa, ja aika lähellä taas oli pyörtyminen siinä vaiheessa kun tuntui että joka kuvasta löytyi jotain, ja aina kuvia vaan piti ottaa lisää. Kuvittelin jo, että Huimaa ei enää herätettäisi ollenkaan kun on niin risana.

No, ei lääkäri kuitenkaan edes ehdotellut lopettamista, totesi vaan että harrastuksiin tulee pitkä tauko. Päälöydöksinä oli pitkälle edennyt spondyloosi L7-S1, luupiikit rintarangassa, vas kyynärnivelen lievä luupiikki, vasemman polven lievät mutta selvät nivelrikkoalut ja nivelen sisäinen turvotus, lievä löysyys ja osittainen ristisidevaurio. Fabellan kalkkeumaa vtj polvessa. 

Spondyloosin ei pitäisi nyt vaivata kun on jo liki umpeen silloittunut. Tosin voi olla, että se alkaa kasvaa ylöspäin ja painaa hermoja, mutta säännöllisellä fysioterapialla kuulemma voi selkää huoltaa. Rintarangan piikeistä jäi puhumatta, en tiedä miten todennäköisesti ne sitten voivat vaivata. 

Kyynärän luupiikki on siinä tassussa, josta joskus meni jänne, en tiedä onko asioilla yhteyttä. Onneksi se oli niin pieni, ettei ainakaan toistaiseksi vaivaa. 

Ristisidevamma on ilmeisesti tullut lokakuisen putoamisen seurauksena, vanhoja blogimerkintöjä selatessani huomasin että Huima on ontunut ekan kerran viikko putoamisen jälkeen. Siitä se ristiside sitten on ilmeisesti pikkuhiljaa jatkanut rispaantumistaan, pahimmat vammat tulivat varmaan hankilenkeillä joulun alla ja uutena vuotena. Onneksi se ei ole edelleenkään kokonaan poikki, joten viikon päästä Huiman pitäisi voida jo lenkkeillä normaaleja kevyitä hihnalenkkejä.

Nivelrikko sitten taas on tullut polven tulehduksen ja nuljumisen seurauksena syksyn ja talven mittaan. Onneksi sekin on vasta alkavaa, joten kun Huiman pitää hoikkana ja hyvässä kunnossa, sen pitäisi pysyä kurissa. Tulehduskipulääkekuureja sen pitää syödä säännöllisesti loppuikänsä.

Polven yläpuolinen kalkkikokkare on jonkun vanhan vamman tulos. Muistan Huiman joskus aikoinaan ontuneen pari päivää, oliskohan tullut sitten siitä. Ja saattaahan se olla että ristiside on myös kokenut samassa hässäkässä ekat kolhunsa.

Kunhan Huima toipuu hammasleikkauksesta, leikataan sen polvi lateral suture -menetelmällä, joka on kaikkein pienin mahdollinen ristisiteen korjausleikkaus. Ennusteen pitäisi olla ihan hyvä. Kovasti kipuja mummuraasulla on sitten edessä, mutta koska se on muuten niin hyvässä kunnossa, niin eipä tässä muuta voi kun kärsiä vähän iloisen vanhuuden eteen. Nyt se on myös tutkittu niin hyvin, että mitään yllätyksiä ei pitäisi olla tulossa. Ja tiedänpä sitten kuopata Huiman heti siinä vaiheessa jos sen jalat alkavat mennä alta, se on sitten merkki siitä että spondyloosi painaa hermoja.

Kiva olisi tietää mistä nuo kaikki luupiikit sun muut johtuvat. Huimahan on ollut varsinkin nuorempana niin rämäpäinen sinkoilija, että taatusti on saanut useampiakin kovia tällejä. Sillä on myös luisu ja lyhyt lantio, mikä ei ainakaan varmaan auta asiaa. Kulmaukset sillä on ihan hyvät, joten siitä selkävaiva ei varmaankaan ainakaan johdu. Agilitya ei voi ainakaan syyttää, koska toisen puolen kaikki nivelet olivat priimaa, samoin huonon puolen lonkka. Onneksi lonkat ovatkin parhaat mahdolliset, edesauttaa sitten polvileikkauksesta toipumista.

Huima oli illalla jo sen verran pirteä että söi hyvällä halulla. Hankalaa on vaan sen ulkoilutukset, kun hädille pitäisi aina päästä lumihankeen, tienposki ei kelpaa. Päiväksi Huima jäi kompostikehikkoon, sitä kun pitää pitää totaalilevossa pari päivää ennen kuin lenkityksen saa varovasti aloittaa. 

Sen verran Huima oli eilen sekaisin, että kun Tomera tuli ruoan jälkeen kompostiverkon toiselle puolelle röyhtäilemään, Huima koitti paeta telkkarin taakse suojaan pelottavia röyhennyksiä. 

Tompalta jää sitten myös ikävä kyllä tälle keväälle kaavailtu poropaimennustesti väliin, mutta ehkä se on nyt huolista pienin. Hiukan tässä saa muutenkin nälkävyötä kiristää, ei ole ihan halpaa lystiä nuo leikkaukset. Onneksi on mukava pomo, joten vapaata järjestyy varmaan tarvittaessa. Itsekin tässä alkaa taas löytää tasapainon kun on saanut tarpeeksi jo purkautua kavereille, ja mukava tietää että apua on tarvittaessa saatavilla.