Mahtoiko johtua parin viikon treenitauosta vai mistä, mutta ohjaaja oli maanantain treeneissä ihan kuutamolla. Videokamerakin oli mukana, mutta em. syystä kolmesta kierroksesta kortille tarttui vain eka.

 

Sen verran videosta kyllä irtosi, että huomasin meidän lentävien lähtöjen olevan tosi lentäviä – ensin puuhaan kaikkea muuta, ja sitten ihan yht' äkkiä koiralle annetaankin lähtökäsky.  Ja ohjaus voisi sujua paremmin ehkä vähän vähemmälläkin panikoimisella...
 
Harjoituksena oli putkista ja aidoista koostunut irtoamis-, takaaleikkaus- ja vekkiharjoitus, tai jotain sinnepäin. Tomppakin olisi ollut kerrankin aika intona, ekaa kertaa se jopa vinkui takaluukussa kun kaarrettiin hallin pihaan. Vaan jos ohjaaja on muissa maailmoissa, ei innosta ole kauheasti hyötyä. 
 
 
Takaaleikkaus putkelta hypylle meni ihan hyvin, ja lähetys hypyltä pimeään putkikulmaan ihan loistavasti. Myös kutsu putken toisesta päästä hypyn kautta takaisin sujui huonosti kääntyvältä Tompalta yllättävän hyvin. Vekki kahden aidan välissä meni myös hyvin kun muistin tehdä sen, tai oikeastaan Tomppa reagoi hyvin omaan korjausliikkeeseeni.
 
 
Vaikeuksia oli sen sijaan lähdössä pysymisessä, ja vikalla kierroksella Tomera olisi väkisin tahtonut tehdä radasta oman helpotetun version. Vaikka koitan pitää sen mahdollisimman tyytyväisenä treeneissä, nyt oli pakko komentaa se tekemään mitä pyydettiin kun kyse ei ollut mistään vaikeasta, ja lopuksi se juoksi kuin juoksikin radan rivakasti loppuun saakka.
 
 
Vikaksi tehtiin  vielä keppejä neljän kepin sarjalla, ja olipa ilahduttavaa huomata taas kerran miten hienosti Tomera hakee oikeaan keppiväliin – yhden ainoa kerran se meni tokasta välistä, kun toistoja tehtiin yli kymmenen eri puolilta ja kulmista. Vauhtia ei edelleenkään  juuri ole, mutta sitäkin saa lisää kun vähän kirittää rinnalla ja palkkaa lelulla.
 
 
Kotiin lähtiessä Tomppa oli taas ihan lääh ja puuh, mutta luulisin että tällä kertaa sillä oli aika hyvät fiilikset läpi treenin.
 
 
* * *
 
 
Huima on saanut olla edelleen levossa. Sunnuntai ja maanantai lenkittä, ja tiistaina uskaltauduttiin jo kahden kilometrin reipasvauhtiselle lenkille. Ei alkanut ontumaan! Hiukan huteralle se tuntuu edelleen, tänä aamuna meinasi mennä nenälleen sängystä hypätessä. Virtaa siinä alkaisi olla jo hiukan liikaa, ulos päästyään tahtoo kirmata fleksin päässä kuin vasikka, ja kotona se kantaa palkan toivossa kaikki mahdolliset tavarat videokamerasta halkoihin. 
 
 
Tomera on nauttinut kun on saanut lenkkeillä ja touhuta ilman Huimaa. Ihan hyvää varmaan tekee sille, sääli vaan Huimaa. Onneksi Huimakin on nyt saanut edes vähän nähdä kavereita, kun sunnuntaina se sai seurustella Tepon kanssa, ja eilen kävi Remo ensin lenkittämässä Tomppaa, ja sen jälkeen vikittelemässä Huimaa. Tänään taitaakin sitten tulla nahkapojat. 
 

Tompan juoksujen pitäisi alkaa ihan näinä päivinä, mikäli juoksuväli on sama kuin viimeksi. Onneksi se on ollut näiden juoksujen edellä ihan normaali (ainakin Tompaksi normaali…), eikä sillä ole ollut sellaisia kummallisia paniikkeja kuin alkukesästä. Mikä lie vihoviimeinen mörkökausi se sitten lieni, mutta onneksi meni ohi!