Tomppa kurvaili agilitytreeneissä aikas hienosti juoksutauon jälkeen. Tällä kertaa kääntymiset sujuivat näpsäkästi, ja reippaasti mentiin muutenkin vaikkei nyt sentään ihan täysillä vielä. Alussa vauhti oli tosi hyvä, pikkuhiljaa tunnin aikana hiukan hiipui, mutta kovin pahasti ei tällä kertaa hyydytty vaikka treeniaikaakin oli aika paljon! Alkupuoliskolla palkkana oli lelut, lopussa lelu sekä maksalaatikko. Kenttä oli täynnä ihania hajuja viikonlopun agilitykisojen jäljiltä, mutta kunhan Tompan huomion sai, edettiin ihan sujuvasti.

Tällä kertaa Tomskua ei ahdistanut sekään että olin sen edellä, ja valssauksetkin menivät moneen kertaan oikein hienosti. Tästä voi varmaan tehdä sen johtopäätöksen, että ei ne meidän ongelmat pelkästään surkeasta ohjauksesta johdu, koska en toden totta ollut eilen sen pätevämpi siinä hommassa kuin koskaan muulloinkaan. Eiköhän se ole enemmän fiiliskysymys, jos on tunnelma korkealla, niin osataan lukea paremmin sitä surkeaa huitomista.

A:n alastulon lätkästä tuli semmoinen huomio, että jos juoksen Tompan rinnalla niin se katsoo minuun päin ja odottaa palkkaa, ja osuu sitten lätkään vaan tuurilla – jos osuu. Kun palkkaaja on edessä, se malttaa vähän katsoa mihin tassu laitetaan. Pitäisi varmaan alkaa yhdistelemään lätkää mitä kummallisempiin paikkoihin että Tomppa yleistäisi sen koskemisen mihin tilanteeseen vaan. Outi ehdotti että lätkän päälle laitettaisiin nami, mutta siinä taitaa käydä äkkiä niin, että nami syödään ja sen jälkeen lätkästä viis.

Rata oli joku vanha kakkosten kisarata, ja Tomppa teki sitä viiden-kuuden esteen pätkissä. Lopultakaan ei päästy kuin esteelle 16 saakka, ja jätettiin lopun vaikein hässäkkä suosiolla tekemättä kun Tomera alkoi taas lopputunnista hiukan väsähtää. Sen sijaan tehtiin sitten vielä kepit muutamaan kertaan, ja olin taas ehtinyt unohtaa sen että Tompalle pitää antaa kunnolla tilaa, ja sen että vika keppiväli pitää vahtia ja antaa siinä vielä uusi käsky. Ihan kivasti Tomppa  kumminkin kepitteli tauon jäljiltä.

Tomeran tunnelmat olivat hyvät läpi treenin, se ei juurikaan jäänyt edes lelunsa kanssa rallaamaan. Tunnin päätteeksi se ei olisi halunnut tulla radalta pois vaan kapusi tapansa mukaan hakemaan pelastusta P-nellalta – olen huomannut että aina jos Tomppa ei halua jotain, se kiipeää lähimmän ihmiskaverinsa syliin apua hakemaan. Ai niin ja kyllähän se pissaliisa taas merkkasikin hallissa.  Sama homma näköjään ennen ja jälkeen juoksun, ehkä pitää pitää sille ensi juoksun jälkeen vähän pidempi tauko että merkkaushalut ehtivät hälvetä.

Huima aloitti kuukausittaisen metacam-kuurinsa maanantaina, ja ehkä kuuri yhdistettynä pahasti myöhässä olevaan iltaruokaan sai aikaan sen että eilen ei päästy myöhäislenkille ollenkaan. Tompan kanssa tultiin treeneistä vasta puoli yhdetoista maissa, ja Huima oli odottamassa ihan tulisilla hiilillä ruokaansa. Ulos mentiin hirveää vauhtia, ja heti pikapissojen jälkeen äkkiä takaisin sisälle hirveällä sähläyksellä...