Sunnuntaina käytiin pitkästä aikaa lappalaiskoirien erkkarissa, ja ekan kerran kävi niin että Tomeraa piti vähän hävetä.   Olin lupautunut esittämään junioriluokassa olevan Viiman, ja ajattelin että ehdin hyvin hakea Tompan autosta kun Viima on pyöräytetty kehässä, mutta Viima olikin nuortenluokassa ja Tomppa piti hakea autosta jo valmiiksi, kun parkkikselle oli yli puolen kilsan matka (!). Tuijalla ollessa Tomera sitten päätti yhteistuumin Oonan ja Viiman kanssa selvitellä välejä – onneksi tunne oli molemminpuolista ja rähinäkaverit "omaa" porukkaa. Silti uskallan väittää, että jos Tomera olisi ollut mulla, se ei olisi rähissyt ensinkään.   Kyllähän se tosin Vasmille ja Mustillekin irvisteli, mutta se menköön valeraskauden piikkiin.   Kun sain ohjat omiin käsiin, Tomppa oli taas loppuajan normaali itsensä – en siis vieläkään muuta käsitystäni siitä että sen kanssa on helppo kulkea missä vaan. Ja ihmisten syliinhän Tomera on tuommoisissa paikoissa heti ensimmäisenä kapuamassa, johonkin herrahenkilöön se varsinkin ihastui ikihyviksi ja olisi jäänyt syliin rapsutettavaksi pidemmäksikin aikaa. 

Kehässä Tomsku käyttäytyi myös varsin hienosti viidentoista muun avo-luokkalaisen joukossa, samoin yksittäis-esittäytyminen meni ihan hyvin vaikka Tomppa hiukan tuppasi edellisten haisuja haistelemaankin. Tällä kertaa arvostelukin oli aika lailla sellainen minkä itsekin sille antaisin. Varsinaisen arvostelun jälkeen tuomari Mari Lackman vielä sanoi erikseen että Tomera on semmoinen "peruskiva" koira. Se kyllä kuulostaa vähän samalle kuin "ihan kiva". Pöh. Ei vaan, tuomari oli tosi kiva ja varsin pätevän oloinen, ja mikä parasta rokotti heti jos koirilla oli yhtään ylimääräistä läsää.

Erittäin hyvätyyppinen 3v. narttu. Kaunispiirteinen pää, hieman kookkaat korvat. Melko kookas narttu. Hyvä lapa, hieman pysty olkavarsi. Tiivis runko. Hieman nouseva vatsalinja. Hieman jyrkkä lantio. Hyvä karvanlaatu. Liikkeessä häntä nousee turhan korkealle. Saisi liikkua tehokkaammin. Rodunomainen lähestyttäessä. AVO-EH.

Muutamassa viikossa pehmeä selkä oli siis muuttunut tiiviiksi rungoksi, ja kevyet liikkeet tehottomiksi. Mutta semmoistahan se on.

Pikkurähinöistä huolimatta reissu oli tosi kiva, ja päivän paras uutinen oli Metkun terveet silmät kahden PRA-epäilyn jälkeen. Ihan loistavaa! Maalaiset kyllä sähläsivät reissussa taas ihan urakalla, mutta onneksi Paula poimi pudonneet tavarat, lainasi oudosti hävinneiden  rahojen tilalle rahaa, nouti Tomeran verenluovutukseen ja piti huolta omaisuudesta. Ja onneksi Terhi hälytti ajoissa kehään! Ja onneksi Tuija piti seuraa puolisokealle Huimalle ulkona sillä välin kun Tomera uhrasi vertaan tieteelle. Huhhuh, pitäisiköhän alkaa liikkua enemmän ihimisten ilmoilla kun ei siellä enää näemmä osaa yhtään toimia? 

Huima, Piiku ja Kuura kävivät myös siis silmätarkissa, ja kaikilla silmät ok. Oma kaihidiagnoosi piti kyllä paikkaansa, mutta kuulemma se on kymppivuotiaalla ihan normaalia, eikä luultavasti tule vaivaamaan. Tomera antoi Lohelle putkilollisen verta, ja sekin näemmä tietää jo säikähtää neulan nähdessään. Myös Huiman silmätippojen laitto oli taistelun takana, mutta ei ihmekään. Jotenkin odotin tippojen laittamisen jälkeen itsekin, että milloin Huima simahtaa…

Huiman näyttelyhuba jäi vähän vähiin kun kehissä ja tarkeissa meni koko päivä. Kotimatkalla poikettiin vielä hyväksi aikaa kahvittelemaan huoltikselle kun ei Paulaa taas vähään aikaan päästä näkemään. Kotona Piiku ja Kuura poikkesivat juhlimaan siskosten syntymäpäivää lenkin ja Cesarin merkeissä. Ja sähläyspäivän kruunasi tietenkin se, että otin mummuista synttärikuvat ilman muistikorttia.  No, päästäänpä juhlimaan toiseenkin kertaan!

* * *

Lauantaina Tomeralla oli vähintään yhtä jänskää, kun kylään tuli Falcon-beussi ja Koda-seropi. Illan  jo hämärryttyä lähdettiin metsään lenkille, ja Falconhan oli Tomerasta jotain ihan kamalaa. Puoliväliin matkaa Tomppa valehyökkäili heti kun Falcoon tuli lähelle, ja vasta hyvän ajan jälkeen rentoutui edes hiukan. Kotiin päästyä Tomera jopa näytti sille että saattaisi _ihan varovasti_ leikkiä. Koda olisi ollut Tomerasta ihan kiva kyllä, mutta valtavan suuri esiteini oli sille selvästi  liikaa. Sisätiloissa Tomeraa kauhistutti myös mukana olleet pikkupojat, mutta ulkona pojat olivat sen mielestä jo ihan kivoja, eikä sitä haitannut edes mitkään risunhuiskimiset. Pihalla pojat antoivat vielä namiakin Tompalle. 

Ainahan Tomera on arastellut sitä itseään isompia (nuoria) uroksia, enkä tiedä olisiko suhtautuminen ollut mitenkään erilaista ilman valeraskauttakaan. Onneksi Falcon ei kuitenkaan yhtään provosoitunut Tompan uhkailuista.

Vaikka Tompalla on noita omia juttujansa, niin erkkarissakaan ei tullut yhtään semmoinen olo muita koiria katsellessa, että jospa itselläkin olisi Tomeran sijasta tuommoinen. Huimasta nyt puhumattakaan. Kyllä kait sitä on itsellä ihan itselle sopivat ja parhaat koirat. Tompan kasvattajan näkeminen sai taas miettimään Tomeran mahdollisia pentuja – onneksi kohta on se luonnetesti jos se vähän selkiyttäisi näkökulmaa. Jos mittarina pidetään sitä, ottaisinko itse Tomskun pennun, niin hyvinkin kyllä voisin ottaa. Vaan onkohan se tässä tapauksessa kovin luotettava mittari?

* * *

Tänä aamuna selvisi myös viime torstaisten kauriinjälkien arvoitus. Naapuri kertoi, että ihan juuri ennen kuin oltiin lähdetty aamulenkille, oli kaksi ilvestä jahdannut metsäkauriita. Niiden ruokintapaikka on pellolla joen penkereellä, ja lyhyillä töppöjaloillaan ne eivät pääse pinkomaan hangessa. Siksi ne olivat juosseet edestakaisin tietä pitkin. Saalista ilvekset eivät kuulemma tällä kertaa olleet saaneet, mutta iso karvatuppo oli jonkun kankusta jäänyt kisun hampaitten väliin.