Kun ei muuten olla tarpeeksi laukattu lääkärissä, niin piti vielä käydä rokotuksilla. Kyllä harmitti kun en tajunnut rokottaa Huimaa leikkausten yhteydessä, ja nyt sitä piti sitten taas pelotella ihan turhaan. Tomppa oli vuorossa ensin, ja sitäkin hiukan pelotti pöydällä seistessä, mutta ennen ja jälkeen operaation se oli sentään ihan reipas ja tutki tarkkaan kaikki paikat odotushuoneessa. Painoa oli grammalleen saman verran kuin kesällä – 17.2 kiloa. Tarkka tyttö linjoistaan!

Laitoin Huiman häkin eteen automatkan ajaksi viltin, joten se ei tiennyt missä ollaan ennen kuin tuli aika ottaa se häkistä ulos, mutta sisällä sitä jo pelotti niin, että en saanut sitä lasketuksi edes tutkimuspöydälle. Kun kunto loppui sen sylissä pitämiseen, laskin sen ulko-oven eteen kynnysmatolle, jossa se sitten rokotettiin. Olipa hyvä palvelu, ja Huima ei lopulta edes tainnut huomata kun sitä pistettiin vaikka sen aloillaan pitelemisessä olikin ihan täysi työ. Huh, onneksi ei tarvitse näissä asioissa mennä lääkäriin seuraavaan kolmeen vuoteen… Myös Huiman paino oli onneksi pysynyt kurissa vaikkei kulutusta kauheasti ole ollutkaan, paino myös sama kuin edellisellä punnituksella eli 17.6 kiloa.

* * *

Lääkäristä hurautettiin suoraan treeneihin, vaikka lääkäri kyllä varoitteli että Tomppa ei välttämättä jaksa paljon hypellä kun rokotukset väsyttävät. Jaksoi se aika lailla yhtä hyvin/huonosti kuin normaalistikin. Olihan se lopuksi taas ihan väsynyt, mutta niinhän se yleensäkin on… Meitä oli vain kaksi treenaajaa, joten aikaa oli kivasti eikä tarvinnut hosua. 

Eka kierroksella tehtiin viiden esteen harjoitus, jossa ei ollut muuta ihmeellistä kuin se, että puomin alla olevasta putkesta piti mennä sivulle pujottelemaan, ja kepeille ei ehtinyt mitenkään ennen koiraa tai edes samaan aikaan. Ensin kokeilin kiertää puomin juoksemalla, mutta Tomppa joutui odottelemaan, joten sitten kokeiltiin mitä Tomera tekee jos jään seisomaan puomin taakse ja käskytän sieltä kepeille. Uskomatonta, mutta joka kokeilukerralla Tomera lähti pujottelemaan oikeasta välistä. Pieleen se sitten muuten meni, kun kailotin kehuja niin kovasti että se jäi ihmettelemään ja tuli pois, ja kun vielä palkkasin tästä, se tuli samasta välistä seuraavallakin kerralla. Mutta aika hienosti, pienellä itseluottamuslisällä tuo varmaan onnistuisi!

Toka kierroksella Tomppa oli jo aika väsynyt, ja yhdeksän esteen harjoituksen viimeiset aidankierrot tuppasivat menemään vähän läskiksi. Ohjasin huonosti, ja väsyneenä Tomera ei vaan enää pystynyt hahmottamaan mitä siltä halusin, yritystä oli kyllä tällä kerralla. Tytti karkasi vielä kesken harjoituksen Tompan luo, ja ajatus vähän katkesi kummaltakin. Itseä alkoi hirvittää ettei Tomppa vaan kimmastu pennulle, ja ihan taatusti siitä syystä Tomera sitten murahtikin sille karvat pystyssä. Pitäisi vaan luottaa siihen, mutta kun ihan aina ei vaan voi.

Kiva treeni kaiken kaikkiaan, ja mukavaa huomata että vaikka Tomera vieläkin väsyy helposti, se jatkaa silti yrittämistä eikä luovuta niin kuin se jossain vaiheessa teki. 

Huima olisi halunnut ihan väkisin tulla myös treenaamaan, mutta se sai tyytyä lenkkeilemään Monnin sivukaduilla. Sekin tuntui olevan siitä kivaa vaihtelua, tassu nousi paljon kevyemmin kuin kotikaduilla.