Minään vuonna ei ole jälkikauden aloitus mennyt näin myöhään että on jo lehdetkin puissa, mutta jospa tästä nyt taas innostuisi kun aloitus oli ihan lupaava.

Takametsä on niin risuinen harvennuksen jäljiltä, että piti mennä tien toiselle puolelle ihan erilaiseen metsään missä yleensä ollaan jäljestetty. Metsänpohja oli sammaleista, heinikkoista ja tosi risuista, sekä rutikuivaa. Tuuli oli melken myrskylukemissa, ja ilma kylmä (8°) ja aurinkoinen. Oman lisänsä toivat tuoreennäköiset hirvenjäljet ja papanat, ja yhden kepin vieressä oli myös jonkun eläimen (supin?) hännänpää.

Haasteellisesti siis aloitettiin, mutta hyvin sujui. Matkaa oli kolmisensataa metriä (?) ja kulmat vasen, vasen ja oikea, ikää tunti. Janaa  n. 15 metriä vanhaa metsäkoneen uraa pitkin, keppejä 7 ja palkkapurkkeja 2. Muutama kuivaruokanappula lisäksi matkan varrella.

Tomera oli lähdössä hommiin tosi innolla, meni janalla suoraan uraa pitkin, löysi jäljen hyvin, haisteli huolella metrin verran takajälkeen ja lähti jäljestämään oikeaan suuntaan. Kepeistä löytyi 6/7 sekä molemmat palkkapurkit. Yhdessä kohdassa se lähti hirvenjäljelle, mutta aika lyhyellä odottelulla etsi uudelleen oikean jäljen. Keskivaiheille jäi se yksi keppi, siinä kohtaa harhaannuttiin jäljeltä niin että en itsekään tiennyt yhtään missä oltiin. Hyvin jälki nousi onneksi vielä uudestaan.

Meno oli Tompan jäljestämiseksi aika hyvää, sehän ei ole ollut kovin varma jäljestäjä koskaan. Olin sen tukena parin metrin päässä ja päästin vaijerin pidemmäksi ainoastaan janalla, ja paikoin meno oli jo aikalailla sellaista kuin pitäisikin. Epävarmoja pätkiäkin oli vielä, mutta tosi kiva että Tomera jatkoi vielä hirvenjälkien bongaamisen jälkeen työntekoa, samoin jäljeltä eksyttyään. Matka ei tuntunut olevan myöskään yhtään liian pitkä, voisi seuraavaksi koittaa helpommassa maastossa vaikka vähän pidempää.

* * *
Tomera kävi fysioterapiassa Huimalta jääneellä ylimääräisellä ajalla (tai siis Huiman aikahan peruttiin siksi kun se oli jo niin hyvässä kunnossa...). Tomppa on myös vähän kirputellut silloin tällöin ranteitaan, ja yhdistettynä ajoittaiseen hyppyhaluttomuuteen ja  peitsailuun ajattelin että on hyvä tarkastaa sekin. Oli kurja kertoa huonot uutiset Huimasta, mutta pystyin sentään jo ihan itkemättä puhumaan siitä. Ja ikävä kyllä saatiin vielä kummatkin kertoa uutiset ihan samasta aiheesta.

Tomeran järkytys oli ihan kamala kun se juntattiin hoitohuoneessa väkisin kyljelleen ja painettiin vielä jalan alle niin että pysyi paikoillaan. Hoito oli kumminkin Tomskusta niin ihanan tuntuista, että alta aikayksikön se makasi silmät ummessa, ja hoidon loputtua jäi vielä retkottamaan paikoilleen. Mitään ihan kamaluuksia siitä ei onneksi löytynyt, selässä (lannerangassa) oli vähän jumia ja vinoutta, ja sitten tosiaan ne etutassut jumivat. Varsinkin vasemman puolen ranne ja kyynärä olivat kankeat, mutta myös oikealta löytyi vähän sanomista. Kuulemma juuri sen verran, että voi jo vaikuttaa herkemmän koiran hyppyhaluihin. Antaapa katsoa mitä Tomera sanoo hyppimisestä jatkossa, en nyt ihan vielä riemastu.

Varmuuden vuoksi varattiin vielä toinen aika kesäkuun puoliväliin, mieluummin hodetaan vaiva pois kunnolla jos siitä sitten päästäisiin.