Se on sitten taas elokuu ja Korrin kurssien aika. Tällä kertaa taidetaan olla ylempiin luokkiin tähtäävällä kurssilla, tai mikähän tuo nyt taas oli...

Paikalla ei ollut kuin kaksi koirakkoa meidän lisäksi, joten saatiin pehmeä lasku vieraaseen koirahäiriöön. Kun kumpikaan (tolleri ja kääpiöpinseri) ei ollut edes suuri ja musta, niin häiriö oli meille jopa aika helppo. Aloitettiin ja lopetettiin treeni Tomskun kanssa leikkimisellä, liikkeet taidettiin melkein kaikki palkata namilla tai namipurkkia heittämällä.

Kurssi aloitettiin tekemällä häiriökontaktiharjoitusta ringissä niin että Riitta heilutteli lelua vuorollaan kunkin nenän edessä. Kaksi toistoa tehtiin, joista eka oli aika surkea, mutta toinen jo huomattavasti parempi.

Sitten peräkkäin kehääntulo ja siitä pieni edestakainen seuraaminen käskytettynä koira/ihmisryhmän läpi. Ihan ok, kontakti häveili välillä, mutta oma ohjaaminenkin oli vähän epävarmaa, ja sehän heijastuu Tomskuun heti. Kehääntuloa pitäisi muistaa tehdä käytännössä joka treenin aluksi niin että siitä tulisi rutiini. Kehääntulo tehtiin ilman hihnaa tule vaan -vihjeellä, ja kun remmi otettiin pois, oltiin koko treeni ilman. Tompassa on se kiva puoli että se ei lähde minnekään höntyilemään vaikkei sitä koko ajan käskytäkään.

Koko loppu sujuikin sitten hurjan hyvin. Paikallaistuminen (1 min.) oli ok, pientä vilkuilua takana olleiden frisbeen heittelijöiden suuntaan. Piilopaikallamakuu vuorottaisella käskytyksellä (ei olla tehty ikinä ennen ) ja häiriöllä muuten hyvä, mutta maahanmeno vaati toisen käskyn kun Tomsku seurasi Riitan häiriköintiä. Ylösnousu harvinaisen ripeä, niitä kun ei olla paljon otettu niin ovat olleet yleensä vähän epävarmoja.

Merkille menoa ensin namikipon kanssa ja sitten ilman... paitsi että Tomppa ei huomannutkaan koko kippoa, eikä merkkiäkään, vaan juoksi taaempana olleelle merkille muiden koirien läpi :-O  Aika hieno suoritus, sekä merkin löytäminen, että yksin tuosta vaan vieraiden koirien ohi juokseminen. Toinen perään paremmalla namikupin näytöllä sille oikealle merkille, ja lopuksi vielä pelkkä merkki ilman kuppia (oikein hyvä). Merkkiähän me ei olla juurikaan edes harjoiteltu, mutta kun tuon kaaliin menee asiat yleensä aika helpolla.

Sen jälkeen mentiin samalla systeemillä ruutuun, eli ekaksi namikupille, ja sitten tyhjään ruutuun seisomaan. Eipä moittimista tässäkään. Riitta ehdotti että Tompalle voisi alkaa tekemään myös eri suunnista lähetystä niin että itse seison eri sivulla kuin Tomera.

Kaukokäskyjä niin että koirat olivat aika ringissä lähekkäin ja pyllyt vastakkain. Tomsku kuunteli aika paljon ääniä takaansa ja korvat seilasivat, mutta yllättävää kyllä se pystyi silti keskittymään oikein hyvin tekemiseen. Kaikki vaihdot olivat hyviä muutaman metrin päästä (paitsi seis-maata ei tehty), istu-maa onnistui myös vähän pidemmältä.

Vikaksi luoksetuloa; ensin näytettiin meidän stoppi (vähän oikeaa matkaa lyhyempi etäisyys), ja sitten perään suora vauhtiluoksetulo. Ekalla kerralla Tomera jätettäessä alkoi tapansa mukaan kuikuilla ympärilleen, ja Riitta ehdotti sen korjaamiseksi usein tehtäviä ylläreitä, eli että kutsunkin poispäin kävellessäni Tomeraa, ja kutsun jälkeen lähden juoksemaan eteenpäin ja palkka lentää. Suoralla luoksetulolla testattiin, ja aika hidas sytytys Hämeen Hitaimmalla oli.

Kysyin vielä lopuksi mitä noudolle voisi tehdä, joten Riitta pyysi vielä demonstraatiota siitä ihan ylimääräisenä ohjelmanumerona. Ensin kokeiltiin tuoko se lelua, ja vaikka tiesin että eihän se parasta leluaan suostu tuomaan, niin tehtiin työtä käskettyä. Sitten koklattiin vielä vauhtinoutoa Riitan pikkukapulalla, ja Tomppahan nouti! Palkkaus oli supersurkea, enkä uskaltanut enää ottaa toista kertaa. Varmaankin Tompan fiilarit ja itsetunto olivat hyvän treenin jälkeen sen verran korkealla, että noutokin onnistui. Pitää jatkossa kiinnittää huomiota vireeseen jo etukäteen, turha koittaa silloin kun tietää että se on Tompalle pakkopullaa (tämä siis ihan oma huomio, Riitan kanssa palataan tähän varmaan kurssin aikana).

Hyvin sujui siis meidän kurssiavaus, ihanaa kun mahduttiin taas mukaan! Ja hitsit miten paljon me tehtiin tunnin aikana hommia, eikä Tompalle tullut minkäänlaista hyytymistä.

* * *

Muutoin aika on sujunut ihmis-sukulaisten seurassa Hyvinkäällä ja Sastamalassa. Tomppa on ollut aika vähällä lenkillä ja olemattomalla treenillä, mutta onneksi se sai muutaman päivän nauttia parhaan kaverinsa Tuovi-tädin (90 v.) seurasta: