Tomppa sai keskiviikkona ekan annoksen Galastopia, ja torstaina sen valeraskaus räjähti täyteen kukoistukseen. Vaikutus oli siis ihan päinvastainen kuin mitä piti.   Onneksi ei tarvinnutkaan yrittää torstaina lähteä Tomskun kanssa agilityyn, vaan se sai jäädä kotiin pesimään kun Selman kanssa harrasteteltiin. 

Selman treenit menivät edelleen hienosti, nyt oltiin ekan kerran oikeassa ryhmässä Tarjan opissa. Harjoitukset tehtiin kolmessa erässä, ensin vaikeammalta puolelta peräti neljän esteen () pätkä; kolme hyppyä ja 90° suoraan putkeen. Koitin ensin ohjata Selmaa nami kädessä, mutta eihän siitä mitään tullut kun broiskunsydämet vetivät vähän liikaa. 

Tokalla stintillä esitettiin yleisölle keppishowta. Tällä kertaa keppejä tehtiin verkoilla, ja eihän tuommoinen reilu metrin korkuinen verkko pidättele nälkäistä koiraa ensinkään.   Parin verkon yli hyppäämisen jälkeen Tarja ripotteli keppien juuren täyteen nameja, ja vikalla kerralla päästiin etenemään jo verkkojen sisällä vain muutaman namin avustuksella. Keppien lisäksi kokeiltiin minikorkeudelle laskettua harjoitusrengasta, ja Selma hoksasi nopeasti mistä se nami heltiää. Yritteliäs ja fiksu, sanoi Tarja. 

Kolmannella kierroksella harjoiteltiin putkeen irtoamista niin, että ensin lähetin Selman putkeen muutaman metrin etäisyydeltä kummaltakin puolelta, ja sitten matkaa lisättiin joka kerralla. Kunhan Selman asetteli suoraan linjaan, niin se ampaisi putken läpi hienosti ja vauhdilla. Putken takana ollut palkkaaja ei häirinnyt yhtään, tosin sitä sai kutsua aika tiukasti sieltä palkoilta takaisinpäin. 

Lopuksi leikittiin vielä patukalla ja kuumennettiin koira niin ettei meinattu päästä hallista ulos. Ensi kerralla Selma saa sitten viedä rakkaan patukkansa mukanaan autoon – ei voinut tulla tuommoinen mieleenkään kun ei ole ennen pahemmin tuommoisia ongelmia ilmennyt.   Kovin nätisti lainakoira treeneissä taas käyttäytyi, edes kohti hyppäävät vieraat koirat eivät aiheuttaneet juurikaan reaktioita, ja ainoan kerran Selma räyhähti Tarjan tuijottaessa vahingossa silmiin. On se vaan aika kiva treenattava!

* * *

Lauantai-iltana tehtiin koirille jäljet. Tompan jäljestä piti tulla pitkä suora, mutta kun maasto oli hankalaa siitä tulikin pitkä siksakki. Jälki vanheni tunnin, siinä oli viisi keppiä ja janaa jäljelle reilu viisi metriä. Pituutta tuli ehkä nelisensataa metriä. Tomppa jäljesti ekan kerran pilkkopimeässä, mutta eihän se sitä tietty haitannut. Se löysi jäljen hyvin ja lähti etenemään varmasti oikeaan suuntaan, ajoi vähän matkaa ja törmäsi johonkin ihanaan tuoksuun ilmassa. Jonkun aikaa se haahuili nenä ylhäällä (ei olisi pitänyt päästää), mutta aikamme seisoskeltuamme se laski nenän alas ja etsi jäljen hienosti uudelleen. Loppu mentiinkin sitten oikein hyvin – ilmaisut olivat vähän huonot mutta kepeistä löytyi 4/5. Eka keppi jäi riistahajun paikkeille. Oli ehkä Tompan vaikein jälki koskaan, ja hienosti se suoriutui siitä.

* * *

Lauantaina aamulla Tomppa treffaili Keteä ja Lediä, ja lauantai-iltana tehtiin reilun parin tunnin otsalamppulenkki Usmissa (ja koirat hengasivat melkein koko matkan kimpassa!). Sunnuntaina Selma pääsi ihanassa auringonpaisteessa Rudyn ja Kaisun seurassa raviratalenkille. Olihan aika virkistävää lenkkeillä koiran kanssa joka pysyttelee koko ajan näköpiirissä ja tulee hippulat vinkuen kun kutsutaan.