Torstaina päästiin pitkästä aikaa Selman kanssa aksaamaan, ja kummatkin oltiin sitä jo taatusti odotettukin! Paikalla oli kaikki neljä ryhmäläistä joten aikaa jäi vähemmän, mutta väsyksiin pieni koira silti saatiin tälläkin kerralla. 

Illan harjoitus oli helpohko täyspitkä rata, mutta me tehtiin Selman kanssa vain ekaa kymmentä estettä aalle saakka, ja sitäkin pilkottuna pariin kolmeen osaseen. Osana rataa oli ekaa kertaa myös rengas, jonka Selma meni kuin olisi joka päivä hyppinyt siitä läpi – sekä pussi, joka suoritettiin ekalla kerralla hitaasti, mutta seuraavat kerrat sitten jo ihan varman oloisesti. Pari takaakiertoa oli myös, joista ensimmäinen piti tehdä "poikittain" ja takaaleikaten. Oli vähän vaikeaa. 

Selma oli koko tunnin hyvässä vireessä ja innokas, tosin kun tehtiin lopuksi vielä kontaktihrajoitusta loivennetulla puomilla, se alkoi hiukan herpaantua. Kotimatka menikin tuttuun tapaan taintuneena takaluukussa. Palkkaus hoidettiin tällä kertaa yhtä paljon lelulla kuin namilla, takaakiertoharjoitukset lelun kanssa olivat tosin vähän haastavia kun lelu veti hiukan liikaakin. Positiivista oli että lelua pidellyttä Tarjaa ei tällä kertaa räyskytetty ollenkaan. 

* * *

Muuta ei sitten olla taas treenattukaan, lenkkeilty ja laiskoteltu vaan. Hiihtämäänkin vähän päästiin eilen, vaikka Tompalta jäikin se hauskuus vielä väliin. Kävellen tehdyille metsälenkeille Tomsku on kuitenkin päässyt mukaan, ja eilen tarvottiin kolmistaan ihana auringonpaisteinen aamulenkki takametsässä:

Kotona typyköiden ystävyys on edennyt sille asteelle että mieluummin nukutaan jo vierekkäin samalla sohvalla kuin että kumpikin valkkaisi omansa . On ne aika söpöjä: