Torstain treeneissä meidän vajaa ryhmä oli yhdistetty Miljan penturyhmään, joten harjoitteluaikaa ei tällä kertaa ollut kovin paljon.

Ensimmäiset kaksi harjoitusta tehtiin neliönmuotoon asetetuilla aidoilla. Aluksi ne piti suorittaa sisältä ulospäin kumpaankin suuntaan ja tehdä väleihin välistävedot, ja toisella kierroksella sama homma mutta ulkoa sisällepäin takaakierroin. Hauska harjoitus ja hyvin Selma suoriutui – pari kertaa liian hätäisellä käskytyksellä se pudotti riman.

Toisella kierroksella piti tehdä ristinmuotoinen kiekura aidoilla, mutta tämä meni vähän miten sattuu kun Selma keskittyi Velmun ja isäntänsä puuhien ääniin takakentällä.

Hallinta tuntui olevan tällä kertaa hiukan heikompaa kuin yleensä, ja Selma höntyili väliajat hiukan turhan huonossa kontaktissa. Samoin tuli pitkästä aikaa taas pieni rähähdys kun Milja nosti pudonnutta rimaa ja jäi seisoskelemaan vähäksi aikaa rima kädessä. Yhdellä karjaisulla Selma kyllä siitä asettui, mutta kurja homma silti. Tämän vuoden puolella ei olla kyllä taidettu käydä kertaakaan Miljan tunnilla, joten käytännössä Milja on Selmalle ihan vieras ihminen.

* * *
Loppuviikko meni flunssassa ihan hukkaan, Selman kanssa ei tehty kuin pari kertaa sisällä kaukokäskyjä ja pihalla pariin otteeseen alokasluokan hyppyä. Hyppy on tuolla harjoittelulla siinä kunnossa että otetaan sitä seuraavaksi sitten kokeen alla – mikäli sinne saakka päästään.

Noita Selman rähähdyksiä pohdittiin taas enemmänkin, ja tultiin siihen tulokseen että hallintaa on vaan parannettava ja käytävä eri paikoissa treenaamassa vieraiden ihmisten sietoa. Sunnuntaina sitten käytiinkin heti tuumasta toimeen.

Ensin Selmaa häiriköitiin omalla pihalla, ja sitten kun se kesti mukisematta vähän suuremmankin häiriön kontaktissa, lähdettiin hallille agilitykisoihin. Hallissa oli juuri sopivan tyhjää meidän tarkoituksiin, ja tehtiin siellä samaa hommaa kuin kotonakin, eli häiriönsietoa perusasennossa sekä seuraamista, ja sitten narupallopalkka hyvästä suorituksesta. Seuraamiset vieraiden koirien ja ihmisten lähellä menivät oikein hyvin, perusasennossa istuminen oli vähän vaikeampaa. Yhtään murinaa ei kuitenkaan kuulunut, eikä harjakaan tainnut kertaakaan nousta. Mikä parasta – Selma oli ihan kilttiä tyttöä myös ne ajat kun ei ollut käskyn alla. Osaa se jos vaan haluaa!

Onneksi myös Vesa sattui olemaan hallilla ja tuli auttamaan: ensin Selma perusasentoon ja kontaktiin, ja siitä vapautus syömään pois päin katsovan Vesan kädestä nameja. Lopulta Vesa sai pallutella Selmaa jo ihan kunnolla eikä Selma näyttänyt juurikaan jännityneelle. Muutoinkin hallikeikka meni yllättävän hyvin, ja saatiin taas vähän uskoa siihen että kyllä me vielä kisoihin päästään!

Sunnuntaina poikettiin myös Ridasjärvelle ottamaan ihan lyhyt viestitreeni. Selma juoksi oikein hienosti ja meinasi jopa varastaa toisessa päässä, Tomppa meni muutoin hyvin mutta poikkesi ekalla osuudella haistelemaan jotain vastustamatonta tuoksua penkkaan. 
 

* * *

Kotona on ollut myös aika sopuisaa. Vaikka Tomppaa vielä vähän Velmu ällöttääkin, niin nekin ovat jo ottaneet  ensimmäiset yhteiset leikit ja päikkärit. Selma komentaa pentua selvästi enemmän, mutta sekin aika varovaisesti.

© T. Kuisma