Juhannusta vietettiin kaikessa rauhassa kotimaisemissa lenkkeillen, uiskennellen, ja vähän treenaillenkin. Juhannusta tuli vietettyä sen verran, että naapurinsedän kokko nähtiin joella kun lenkkeiltiin ohi, ja Peipon kanssa maisteltiin ensimmäisiä metsämansikoita. Lauantaina Pee kävi juhannusvieraana kahvittelemassa - ennenkuulumattomasti ilman koiria. Peipolle vierailu oli hyväksi; sitä aluksi hiukan epäilytti kun malijengi nosti hirveän rähäkän, mutta kun vieras ei kiinnittänyt siihen mitään kummempaa huomiota vaan se sai omaan tahtiinsa tulla tekemään tuttavuutta, kohta se jo kiemurteli selällään lattialla maharapsutusten pauloissa. 

Kun aikaa oli, ehdittiin koiria taas ulkoiluttaa nelistään, pareittain ja vähän yksitellenkin. Selman ja Pompulan kanssa tehtiin ihana pitkä yöllinen kyläkierros aaton aattona. Yö oli kaunis ja kukat tuoksuivat!  Aaton suoretkellä käytiin koko porukalla, ja samalla pennut kokivat ensimmäisen eväsretkensä.  Pennut pääsivät myös kahtena päivänä yksitellen kaupunkiin, ja toinen reissu tehtiinkin oikein junalla.  Junailussa tai muutoinkaan kaupungissa ei mitään kovin järisyttävää Peipon mielestä ole, mutta vieraat koirat pelottavat yhä edelleen. Alustat sujuvat vieläkin todella hienosti – rautatieaseman läpinäkyvät ritiläportaat oikein imevät Peippoa ohikulkiessa, ja eilen testattiin pieni pätkä jyrkkiä ritiläkierreportaita S-marketin parkkihallin nurkalla. Muutoin portaat ovat tietenkin pieneltä vielä  pannassa. Siellä missä autoja ei kulje ihan lähellä, voi Peippoa huoletta pitää vapaana. Se ei sinkoile edelleenkään minnekään, vaan pysyttelee ihan lähellä.

Maalla elämyksiä saatiin mulleista, joita käytiin katsomassa aattona. Ihmetystä ne herättivät tälläkin kertaa, mutta nyt Peippo rohkeni jo istua katselemassa niitä ihan läheltä. Lampaitakin lähistöltä löytyy, pitänee kävellä joku päivä siihenkin suuntaan. Hämärissä liikkuminen on Peiposta erityisen jännittävää, silloin täytyy olla tarkkana ja puhista postilaatikoille ja muille epäilyttäville asioille. Omasta pihasta kävelylle lähteminen on myös vähän kurjaa ilman omia koirakavereita.

* * * 

Peipposen aamutreenit sujuvat omalla painollaan. Noutoa ollaan harjoiteltu vähän, sekä seuraamista ja paikallamakuuta. Eilen Peippo satutti takajalkaansa, joten nyt pitää jättää vähäksi aikaa vauhdikkaammat jutut ja lenkkeily. Toivottavasti vaiva menee levolla ohi.

Selma pääsi juhannuspäivänä kokeilemaan rahkeitaan jäljelle. Tomi teki meille ~900 metrin aika sykkyräisen jäljen monipuoliseen maastoon, joka oli paikoin aika vaikeaa. Keppejä oli 6, ikää vajaa pari tuntia ja lopussa namipurkki.

Jana oli taas surkeaakin surkeampi ja jouduin ottamaan Selman kaksi kertaa takaisin kun lähti aivan vinoon. Jäljen se löysi tavalliseen tapaan helposti, ja lähti heti oikeaan suuntaan. Varsinkin alkumatkan Selma ajoi todella korkealla nenällä – hiukan ihme juttu kun jälki oli noin vanhakin, eikä juuri tuullut. Alkumatkan jälkeen se tarkensi vähän, ja heinikkoiset kohdat mentiin kaikkein huolellisimmin. Kepeistä jäi löytymättä kakkonen ja vitonen, ja loppupalkan päältä oltaisiin menty sujuvasti yli.

Harjoitus oli kuitenkin oikein hyvä ja saatiin kummatkin varmaan vähän lisää  luottamusta. Yhdessä kulmassa Selma teki puoliympyrän väärään suuntaan, mutta muutoin kulmat ja kaarteet (joita todellakin riitti) menivät hyvin. Seuraavaksi aletaan sitten pähkäillä niitä janoja, niissä sitä puuhaa riittääkin kesälomaksi.

* * *

Lauantaina kaikki koirat pääsivät myös juoksemaan viestiä, Peippo ekaa kertaa ja muut pitkän tauon jälkeen. Selma oli alkuun hiukan kuutamolla siitä että mikäs homma tämä nyt taas olikaan, mutta oivalluksen jälkeen saatiin kuitenkin onnistunut harjoitus aikaiseksi. Tomppaa ei olisi kovin juokseminen huvittanut, tai oikeammin se varmaan taas otti painetta jostakin. Harmi, tämä kun on ollut Tomskusta ennen muinoin ihan huippuhommaa. Velmu  ja Peippo juoksivat ekan pätkänsä jälkeen loput kolme oikein hyvin, matkaa Peipolla taisi olla hurjat 30 metriä.

* * *

Perjantaina paitsi punnittiin, myös mitattiin kaikki koirat:

• Tomppa: 18 kiloa ja 53 senttiä. Vähän on ylikokoa.
• Selma: 27 kiloa ja 62,5 senttiä. Selma on tainnut taas vähän laihtua.
• Mini-mali Velmu: 20 kiloa ja 55 senttiä. 
• Pikkuinen Peippo: 14 kiloa ja 47 senttiä.

Peippo on äiskäänsä kasvusta jonkin verran edellä, ja aika isohan siitä luultavasti tulee.

Peiposta on kehkeytynyt iän myötä melkoinen pureva ja hyppivä riiviö. Ei se lujaa pure, ja monesti se haluaisi ihan vain nypyttää kädestä tai imeskellä hiuksia.  Vaatehuoneen ovea ei voi unohtaa yhtään auki tai muutoin Peipponen kaahaa kohta sukkahousut suussa pitkin kämppää. Vauhti siis lisääntyy iän myötä, samoin ahneus. Ruoka-ajan lähestyessä Peippis tietää jo hyppelehtiä kylppäriin omalle paikalleen, ja vaikka kiire on, se osaa odottaa ihan niin kauan kuin saa vapaa-käskyllä luvan aloittaa. 

Sisäsiisteys koki viime viikolla takapakkia, tiedä sitten miksi. Yöllä Peippo pitää käyttää edelleen pissalla jos haluaa säästyä luuttuamiselta, eikä se oikein osaa pyytää itse ulos. Mutta eipä tässä kiirettä eikä hätää, oppii sitten  aikanaan.  Sitäpaitsi alkukesän öisillä pissareissuilla on myös puolensa – takametsässä asustavan kehrääjälinnun äänimaisema on tullut kovin tutuksi, ja kuuluipa alkukesän öinä kaulushaikaran puhaltelujakin!

* * *

Briardi vuosimallia 1898:
Eipä ole hirveästi muutosta tapahtunut, onneksi.