Lauantaina koukattiin viettitestaustapahtuman kautta Kiljavalle kontaktiharjoituksiin. Viettitapahtuman olisi voinut kyllä jättää väliin – homma näytti olevan pelkkää rahastusta, ja Peipon sosiaalistaminenkin meni miinukselle kun paikalla oli vähän liiankin jännää. Paluumatkalla poikettiin Mustiin ja Mirriin, josta Peippo sai kaksi uutta hienoa turkislelua (joita jo vähän testailtiin ennen maksamistakin). Kaupassakin hirvitti vielä pikkuisen, mutta ei niin paljoa etteikö lelua olisi voinut vetää. 

Kiljavalla treenit sen sijaan menivät kaikilta putkeen; Selma teki ensin kontakteja (jotka ovat kyllä päässeet vähän rapistumaan)  ja kolmen esteen kiemuran jonka viimeinen este oli rengas 90° kulmassa (!). Agiharjoitusten jälkeen Selma pääsi vielä tekemään naapurikentälle tottista isäntänsä kanssa.

Pompulakin pääsi esteille – hassua että Tompan viihdeharrastelu näyttääkin nykyään olevan enimmäkseen agilitya kun ei se siitä ole oikein koskaan liiemmin välittänyt. Kivaa sillä kumminkin oli, ja seitsemän esteen radanpätkä tehtiin ihan hienosti pariin kertaan.

Peippo on höveli ja lainaa kaverillekin lempileluaan:

Peippokin pääsi vuorollaan kentälle tekemään ekaa kertaa vähän kontaktiharjoituksia niin että nostin sen 2o2o -asentoon, ja lisäksi tehtiin vähän kiemuroita siivekkeiden lävitse. Ihmeesti sekin vaan sinne väleihin sujahteli ilman houkuttelua. 

 

Palkkausta täytyy himppasen kehittää  ja opettaa Peippo targetille.
Ekaksi kerraksi sujui kuitenkin hienosti:

 

* * *

Sunnuntaina Selman päänmenoksi oli varattuna n. 300 metrin jälki kuudella kepillä ja kolmella kulmalla. Kulmista yksi oli ekaa kertaa terävä, muutoin jälki oli helppo. Janaa jäljelle tällä kertaa vain vajaa 10 metriä,  ja suorasta etenemisestä oli  kanaa palkkana. Suhtkoht suoraan jana sujuikin, mutta jäljestys oli taas aika epätarkkaa ja vain yksi kulma mentiin siististi. Kepeistä jäi poimimatta ykkönen ja kolmonen epätarkkuden vuoksi.

Täytynee kokeilla miten Selman huolimattomuuteen vaikuttaa jos jälkeä vanhentaa ihan kunnolla, nyt se ei ole tainnut tehdä yhtään puoltatoista tuntia vanhempaa jälkeä. 

* * *

Selman jälkihommien jälkeen käytiin  pentujen kanssa junalla Järvenpäässä sosiaalistumassa. Junailu on Peiposta edelleen mukavaa, mutta toiset koirat sitä pelottavat kyllä ihan hirveästi.

Rantapuiston karvanaamat:

Illalla käytiin vielä taajamalenkillä Hyvinkäällä, ja siellä tuli onneksi muutama tilanne jossa rauhalliset pikkukoirat tulivat vastaan kadun toista puolta. Se on Peipolle näköjään raja jossa pelko ei ylly liiaksi – kunhan vastaantulijat eivät vain hauku.

* * *

Iltalenkillä päästiin pentujen kanssa myös taas jäljelle Martin koulun taakse. Peippo näyttäisi olevan kyllä ihan lahjakas tuossa hommassa – tällä kertaa tehtiin jo melkein kolmannes matkasta tyhjiä askelia, eikä Peippo hämääntynyt yhtään! Myös jäljen etsiminen sujui hyvin, tosin kuulemma pitäisi muistaa jo tässä vaiheessa rauhoittaa koira ennen etsimään lähettämistä. No, niin kai pitäisikin. Pituutta jäljellä oli edelleen se parikymmentä metriä, askelväli n.15 senttiä, tyhjät, ja vielä kaarros lopussa. Peipon eteneminen oli sujuvaa ja remmissä tasainen pieni veto. Namit se imuroi kuin Pacman konsanaan.

Pacman osaa imuroida jälkinamien lisäksi myös leluja:

Askel on pitkä ja karva kasvaa kohisten. On sitä harjattukin, vaikka hiukan turrelle näyttääkin:

Tassunpohjissakin karva on kasvanut siihen malliin, että niitäkin piti ensimmäistä kertaa leikata kun Peippo alkoi jo liikkua laminaatilla kuin bambi jäällä. Nätisti se antaa hoitaa itseään edelleen, vaikka välillä onkin vähän vaikeaa pysytellä aloillaan.

Myös hampaistosta on jo iso osa vaihtunut, ja kovasti odotellaan loppujenkin irtoamista – sen verran kiihkeää purukaluston käyttö on viime päivinä ollut.